Jaa somessa:

Tieto lisää tuskaa, vaikka rahalla voi yrittää ostaa mielenrauhaa

14.09.2020
medikalisaatiomielipideylidiagnostiikka

Teksti: Miikka Kiviranta

Lääketieteellisen diagnostiikan tekeminen varmuuden vuoksi, ilman sairauden epäilyä ja lääkärin lähetettä on nykyajan trendi, jonka kanssa emme voi pidemmän päälle jatkaa, kirjoittaa Vastalääke ry:n jäsen Miikka Kiviranta.

Haluaisitko tietää mitä terveydellesi kuuluu? Helsingin Sanomat julkaisi viikko sitten maanantaina (7.9.) etusivullaan saksalaisen diagnostiikkajätti Synlabin mainoksen lääketieteellisistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuspalveluistaan. Jopa magneettikuvaukseen pääsee nopeasti, edullisesti ja vain ajan varaamalla ilman lääkärin lähetettä.

Synlabin mukaan itseään ei voi pitää terveenä, ellei siitä ole mustaa valkoisella. Itsensä terveeksi tunteminen ilman tutkimuksia taas on suorastaan itsepetosta. Mielestäni tämä on kuvottava esimerkki mainonnasta, jossa asiakasta painostetaan ostamaan palveluita uhkakuvia maalaamalla ja syyllistämällä.

Lääketieteellisen diagnostiikan tekeminen varmuuden vuoksi, ilman sairauden epäilyä ja lääkärin lähetettä on nykyajan trendi, jonka kanssa emme voi pidemmän päälle jatkaa. Normaalivaihtelun lääketieteellistäminen ja kohdentamattomat seulonnat ovat käytäntöjä, joista ei koidu hyväksyttävää terveyshyötyä suhteessa lisätutkimusten ja hoitojen haittoihin sekä kustannuksiin.

Otetaan esimerkiksi kuvantamistutkimukset. Ihmiskeho ei ole täydellinen ja kaikilta meiltä löytyy kulumia tai patteja, joilla ei ole kuitenkaan merkitystä terveydentilamme kannalta. Kalliiden ja ruuhkautuvien kuvantamistutkimuksien määrät ovat jatkuvassa kasvussa ja sattumalöydöksiä joudutaan nykykehityksellä yhä useammin puimaan keskus- ja yliopistosairaaloiden moniammatillisissa potilastapauskokouksissa.

Uusi kuvantamislöydös aiheuttaa niin lääkäreille kuin potilaille painetta selvittää millaisesta muutoksesta todellisuudessa on kyse. Koska jotain on pelkästään mielenrauhankin vuoksi pakko tehdä, pattia vähintäänkin seurataan kasvutaipumuksen varalta uusin määräaikaiskuvauksin. Joskus taas voidaan päätyä kajoaviin toimenpiteisiin kudospalan saamiseksi ja muutoksen todellisen luonteen selvittämiseksi. Näihin toimenpiteisiin puolestaan liittyy aina riskejä infektioista vakaviin verenvuotoihin.

Sattumalöydös voi olla millainen vain ja missä vain: lisämunuaisen kasvain, alaselän kulumamuutos tai aivovaltimon pullistuma. Löydös voi olla pelastus tai myös kirous. Kuvissa todettu alaselän rappeumamuutos ruokkii kipukierrettä. Toisaalta joskus syöpä ehditään poistaa ajoissa ennen leviämistä. Joskus taas potilas kuolee hyvänlaatuisen kasvaimen tai aivovaltimon pullistuman leikkaukseen, vaikka valtaosa pullistumista ei koskaan puhkea. Tapahtumien kulkua on yksilötasolla mahdotonta ennustaa.

Kysymys kuuluukin, että kuka kaikki tutkimusvastaukset jatkossa tulkitsee? Miten päätetään, tarvitaanko seurantaa tai välitöntä hoitoa ollenkaan? Ja kuluvatko yhteiset resurssimme jatkossa julkisessa terveydenhuollossa tehtävään sattumalöydösten jatkoselvittelyyn varmuudella hoitoa tarvitsevien kustannuksella?

Kaikkein eniten tilanteesta kärsii tietenkin potilas. Syövän pelon, selän rappeumamuutosten tai mahdollisesti päässä tikittävän aikapommin kanssa on äärimmäisen vaikea elää. Tieto aiheuttaa psyykkistä kärsimystä ja lisää kajoavien hoitojen määrää sekä niistä johtuvia haittoja.

Vastaavat ongelmat tulosten tulkitsemisessa pätevät myös laboratoriotutkimuksiin ja aiheuttavat lääkäreille jatkuvaa arkista päänvaivaa. Mitä tehdä kun potilas on oman kertomansa ja lääkärin kliinisen tutkimuksen mukaan terve, mutta tulehdusarvo on koholla? Poikkeava arvo tietokoneen näytöllä voi sairastuttaa muuten terveen ja toimintakykyisen ihmisen.

Viiterajojen määritelmän mukaan 5% ihmisistä saa poikkeavia arvoja. Olisikin mieletöntä ajatella, että tämä osa väestöstä olisi sairas vain siksi, että olemme sopineet rajan juuri kyseiseen kohtaan. Kokonaisuutta tulee osata arvioida. Sairautta epäillään useimmiten haastattelun ja kliinisen tutkimuksen perusteella, vaikka verikokeet olisivat niin sanotusti normaalit. Ei lääkäreiden kuulu hoitaa laboratorioarvoja, vaan ihmisiä.

Pidän oman terveydentilan jatkuvaa tarkkailua, mittaamista ja kuvantamista ylipäänsä stressaavana ja saavutettavan terveyshyödyn suhteen vähäarvoisena. Toki meidän tulee silti huolehtia itsestämme ja olla riittävän valppaana, että osaamme tarvittaessa hakea apua ajoissa. Toivoisin kuitenkin jatkossa enemmän keskustelua siitä millaisia kehityssuuntia haluamme tukea. Itse toivoisin rajallisten resurssiemme suuntautuvan tutkitusti terveyshyötyä tuottaviin ja kliinisesti perusteltuihin tutkimuksiin sekä hoitoihin niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella.



Miikka Kiviranta

Lääketieteen kandidaatti, nuori tutkijan alku ja Vastalääkkeen perustajajäsen. Käyttää vapaa-aikansa mieluiten luonnossa liikkuen, ruokaa laittaen ja kirjoja lukien. Viime aikoina hän on kiinnnostunut myös tiedeviestinnästä ja sosiaalisesta mediasta valeuutisten leviämiskanavana.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

2 ajatusta aiheesta “Tieto lisää tuskaa, vaikka rahalla voi yrittää ostaa mielenrauhaa”

  1. Inka Svahn

    Samaan kastiin voisi kuulua väärät diagnoosit joita tehdään ilman tutkimuksia. Pitilas saa väärää lääkettä väärää hoitoa ja pahimmillaan kuolee kun oikea sairaus saa jatkaa rauhassa kehon vammauttamista. Lääkkeitä syödään ihan turhaan tai sitten jää pois lääke koka voisi auttaa. Kirjaamisen virheet ovat myös onnen omiaan tekemään hallaa kun lääkärit tulkitsevat kirjaa misia väärin tai sinne ei ole kirjattu oleellista tietoa. Näkisin että väärien diagnoosien takia meillä menee hoitoa hukkaan ja potilaat sairastuvat lisää.

    1. Miikka Kiviranta

      Hei Inka.

      Diagnoosien tekeminen on lääkärin työn keskiössä ja siinä soisi kunkin onnistuvan aina. Joskus diagnoosin tekeminen on kuitenkin hyvin vaikeaa ja olet siinä oikeassa, että usein työdiagnoosi onkin valitettavasti väärä. Joissain sairauksissa taas oireita voi olla vähän ja ne voivat olla epäspesifisiä, jolloin valitettavasti vain aika näyttää, että osuuko diagnoosi oikeaan. Osa diagnooseista taas on ns. kliinisiä, eli kriteereihin ei kuulu verikokeita tai kuvantamista.

      Joka tapauksessa toivon, että kollegat noudattavat yhdessä sovittuja diagnostisia kriteereitä, jotta mahdollisimman moni diagnoosi olisi oikea, eikä väärä. Tarvittaessa voi käyttää ns. oirediagnoosia ja sopia seurantakäynti, jos epäilee sairautta, mutta ei voi määrittää vielä diagnoosia olemassa olevilla tiedoilla. Tällöin vältytään turhalta leimaantumiselta.

      Mitä kirjaamisen virheisiin tulee niin ainakin itse suosin tapaa, jossa varmistan esitiedot potilaalta ennen niiden kirjaamista. Tällöin joskus vuosiakin esitiedoissa pyörinyt virhe saadaan pois hämäämästä.

      yt. Miikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.



Lue myös

puheenvuoro

"Teoksen lukeminen aiheuttanee jonkinnäköisen 'kolhun' lukijan itsetuntoon."
David Robsonin esikoiskirja kolhaisee lukijan itsetuntoa ja tuo esiin monet ongelmat arkiajattelussamme 22.12.2020

David Robsonin esikoisteos Älykkyysloukku haastaa lukijan pohtimaan oman ”älykkyytensä” todellista tilaa sekä kyseenalaistamaan arkiajattelun syvintä luonnetta.

puheenvuoro

Toiveikkaista lupauksista huolimatta koronavirus elää vielä sitkeästi joukossamme.
Unohtuvatko viruksentorjunnan perusasiat koronakriisin pitkittyessä? 25.05.2020

Vaikka koulut ja ravintolat aukeavat, koronavirusta ei ole vielä läheskään selätetty. Siksi nyt on entistäkin tärkeämpi muistaa yksilön pienet teot viruksen torjumiseksi, kirjoittaa Vastalääke.fi-sivuston päätoimittaja Elias Mokkala.