Tutkitulla tiedolla huuhaata vastaan.
Pakurikääpää voidaan esimerkiksi hauduttaa kuumassa vedessä ja nauttia teen muodossa. (Kuva: Flicker)
Jaa somessa:
Onko pakurikäävällä parantavia vaikutuksia?
13.05.2019Tämä artikkeli tuotettiin Kansanvalistusseuran Medialukutaitoa terveydestä -projektissa. Projektiin saatiin rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksesta medialukutaidon edistämiseen.
Teksti: Kristiina Makkonen & Rebecca Suomi
Pakurikäävän mainostetaan tepsivän vaivaan kuin vaivaan, mutta tutkimusnäyttö sen parantavista vaikutuksista uupuu.
Pakuri on pakurikäävän ja puun yhteisvaikutuksesta syntynyt kasvannainen, jolla uskotaan olevan lukuisia parantavia paikutuksia lähes kaikkiin ihmisen vaivoihin. Musta pakurikasvannainen sisältää sekaisin sekä sieni- että puuainesta. Pakuri onkin uskomuksiin pohjautuen saanut varsin suuren suosion ja parukikääpä tittelin ”sienien kuninkaana”.
Suomessa pakuri esiintyy luonnonvaraisena tavallisimmin koivussa, mutta sitä myös viljellään erityisesti pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueilla.
Pakurin väitetään esimerkiksi parantavan ihmisen vastustuskykyä, lievittävän tulehdusta ja suolisto-oireita, jopa parantavan syöpää. Väite yleistyi, kun venäläisen kirjailijan Alexandr Solženitsynin puolielämäkerrallisessa romaanissa Syöpäosasto (1968) pakurilla hoidettiin syöpää.
Luontaistuotteena pakuria onkin käytetty erityisesti Venäjällä. Pakurista on tehty jauhetta tai sitä on uutettu veteen tai alkoholiin. Sillä on myös värjätty lankoja, karkotettu hyttysiä ja sytytetty tulia, onpa siitä valmistettu kahvinkorvikettakin.
Pakuria myydään valmiina uutteena, käyttövalmiina jauheena tai rouheena, joka täytyy itse käsitellä. Yleisimmin pakurivalmisteista haudutetaan teetä, joka nautitaan sellaisenaan. Teetä tai pakuriuutetta voidaan sekoittaa myös toisen nesteen sekaan.
Pakuri on sitä kalliimpaa, mitä jalostetumpaa se on. Käsittelemätön pakuri maksaa 35 euroa kilolta, kun rouheen kilohinta on 200 euroa ja jauheen 1 000 euroa. Uutteen litrahinta on noin 400 euroa. Kerta-annoksen hinnaksi tulee siten 30–60 senttiä.
Solutason vaikutukset eivät ole verrattavissa vaikutuksiin elimistössä
Pakurivalmisteiden tuoteselosteissa mainostetaan usein pakurin sisältämää betuliinia ja betuliinihappoa, polysakkarideja sekä korkeita antioksidanttipitoisuuksia. Näiden uskotaan tehostavan vastustuskykyä, estävän soluvauriota ja hillitsevän solujen lisääntymistä.
Eräässä tutkimuksessa kuitenkin mainitaan, että havaitut tulokset johtuvat todennäköisemmin muista pakurin sisältämistä yhdisteistä, kuin betuliinista ja betuliinihaposta. Pakurin polysakkarideilla ei todettu olevan vaikutusta antioksidantteina, joskin solulinjatutkimuksissa niillä on havaittu joitain tehostavia vaikutuksia vastustuskykyyn.
Kauttaaltaan suurempaa roolia pakurin mahdollisina vaikuttavina yhdisteinä on huomattu pakurin moninaisilla triterpenoideilla (1, 2), steroideilla ja steroidijohdannaisilla (1, 2), sekä steroleilla (1, 2). Nämäkin vaikutukset ovat todettu tosin vain solutason tutkimuksilla.
Olennaista on tämä: kun tutkitaan pakurin sisältämien yhdisteiden vaikutuksia ihmisillä, täytyy ottaa huomioon seuraavat seikat: imeytyminen, jakautuminen elimistöön, varastoituminen, eritys sekä yhdisteiden muuttuminen aineenvaihdunnassa. Laboratoriossa jotkin yhdisteet voivat täten vaikuttaa yksittäisien solujen tapauksissa lupaavilta, mutta olla toimimattomia tai jopa vaarallisia ihmisen elimistössä.
Pakurin hoitokäyttöä hankaloittaa myös se, että sen sisältämien yhdisteiden pitoisuudet sekä koostumukset voivat vaihdella huomattavasti. Sekä kasvualueella että kasvatustavalla on tutkitusti näiden kannalta merkitystä. Näin ollen, eri alueilla ja tavoilla kasvatetut pakurituotteet ja niistä tehdyt valmisteet voivat vaikuttaa eri tavoin soluihin, eläimiin ja ihmisiin.
Solulinjatutkimuksissa ja hiirillä on todettu vaikutuksia – ei yleistettävissä ihmiseen
Hyvästä maineesta huolimatta tutkimusnäyttö pakurin parantavista vaikutuksista ihmisillä on puutteellista. Tämä johtuu siitä, että valtaosa pakuria koskevista tutkimuksista on toteutettu ainoastaan solulinjatutkimuksilla.
Yleisesti ottaen solulinjatutkimuksilla haetaan viitteitä siitä, miten ja millä tavoin lääkeaineen oletetut vaikuttavat yhdisteet vaikuttavat solujen aineenvaihduntaan. Jos solutason tutkimukset viittaavat odotettuihin vaikutuksiin, tutkimuksia jatketaan eläimillä. Silloin tilanne kuitenkin monimutkaistuu, sillä vaikutukset elimiin, elinryhmiin ja kokonaisiin eläimiin eroavat merkittävästi vaikutuksista soluihin.
Solulinjatutkimuksissa pakurin yhdisteiden on havaittu tappavan joitakin syöpäsoluja, hillitsevän tulehdusta ja toimivan antioksidantteina (1, 2, 3, 4).
Joissakin hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että pakuri esimerkiksi hillitsee syövän etenemistä ja lievittää allergiaoireita.
Tuloksia ei kuitenkaan voida suoraan yleistää ihmisiin, sillä hiirien ja ihmisten elimistössä sekä aineenvaihdunnassa on huomattavia eroja.
Ihmiselimistöön kohdistuvista vaikutuksista ei juurikaan todisteita
Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia pakurista on hyvin vähän. Tätä artikkelia varten tehdyssä taustoituksessa löytyi vain kolme tieteellistä ihmisillä tehtyä pakuritutkimusta.
Niiden luotettavuutta heikentää kuitenkin se, että tutkimusten otokset, eli tutkimuksiin osallistuneiden koehenkilöiden määrät, olivat huomattavan pieniä: kuhunkin osallistui enintään 20 henkilöä verrattavaa ryhmää kohti. Suurimmankin tutkimuksen otoskoko oli vain 60 henkilöä. Vaikka tutkimusten luotettavuus perustuu myös lukuisiin muihin tekijöihin, niiden yleistettävyys kärsii pienen otoskoon vuoksi.
Eräässä brittitutkimuksessa selvitettiin pakurin vaikutuksia 40 koehenkilöllä. Siinä havaittiin pakurin vähentävän valkosolujen DNA-vauriota tulehduksellisessa suolistosairaudessa.
Toisessa 26 koehenkilön tutkimuksessa saatiin puolestaan selville, että 100 mg pakuria sisältävä pilleri alensi ruokailun jälkeistä verensokerin nousua kakkostyypin diabeetikoilla. Koska kyseisen tutkimuksen rahoituksen taustalla toimi kiinalaisen luontaislääketieteen yhdistys All-China Association of Traditional Chinese Medicine, voi sen luotettavuutta kyseenalaistaa huomattavan pienen otoskoon lisäksi.
Kolmannessa, vuonna 2007 julkaistussa japanilaistutkimuksessa, selvitettiin joitakin pakuria koskevia terveysväittämiä. Tutkimukseen osallistui 60 tervettä vapaaehtoista. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään: yksi sai 5 ml pakuriuutetta, toinen 15 ml ja kolmas oli kontrolliryhmä. Tutkimuksessa havaittiin, että laimeampaa pakuriuuteliuosta nauttineiden verenpaine ja verensokeri laskivat hieman kontrolliryhmään verrattuna. Pakuriuutteen haittavaikutuksina havaittiin lisääntynyt virtsaamistiheys, veren rasva- sekä maksa-arvojen lievä nousu.
Pakurin tehosta syövän hoidossa ei ole ihmisillä tehtyjä tutkimuksia, joilla voisi perustella sen tehoa. Väitteet perustuvatkin satunnaisiin yksittäistapauksiin ja solu- ja hiiritutkimuksiin, jotka eivät ole yleistettävissä ihmisiin.
Pakuria ei suositella sairauksien hoitoon
Luonnossa kasvanut pakuri siis sisältää yhdisteitä, joiden on kokeissa havaittu vaikuttavan jossain määrin soluihin ja hiiriin.
Solu- ja eläintutkimukset saattavat kuitenkin johtaa harhaan. Esimerkistä käyvät antioksidantit, jotka ovat hyödyllisiä soluille mutta haitallisia ihmiselle ravintolisänä.
Ennen kuin pakuria voidaan käyttää ihmisillä missään lääketieteellisessä yhteydessä, tulisikin selvittää, kuinka sen yhdisteet reagoivat ihmisessä ja millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia näillä yhdisteillä on.
Pakurin vaikutukset ihmisillä jäävät siis vain arvailun varaan. Varmuudella ei voida sanoa edes sitä, onko pakurilla lainkaan vaikutusta ihmisiin. Tämän vuoksi pakuria ei voi perustellusti suositella minkään vaivan tai sairauden hoitoon.
Se, onko pakurikääpä todellisuudessa ”sienien kuningas”, jää edelleen tieteen selvitettäväksi.
Päivitetty 12.8.2019 klo 16:17: Tekstin kirjoituksellista asua on oikaistu pakurin ja pakurikäävän käsitteiden kohdalla. Oikaisun perusteena on se, että termit eivät ole tieteellisesti synonyymejä toisilleen. Pakurikääpä viittaa tarkalleen vain lahottajasieneen, josta ei itsessään muodosteta pakurituotteita. Kaupallisien pakurivalmisteiden raaka-aineena taas käytetään pakuria, joka on pakurikäävän itiöemän ja puuaineksen muodostama kasvain. Puhekielessä kuitenkin käytetään pakurikääpää ja pakuria synonyymeina toisilleen.
Kristiina Makkonen
Kirjoittaja on turkulaistunut lääketieteen opiskelija ja tohtorikoulutettava, joka toimii aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja järjestöissä. Vapaa-ajalla hän nauttii kulttuurista, liikkumisesta ja matkustelusta.
LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA
Rebecca Suomi
Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Turun lääkiksessä sekä Aalto-yliopistosta valmistunut bioinformaatioteknologian tekniikan kandidaatti. Kirjoittaja innostui mukaan Vastalääke ry:n toimintaan, sillä hänen mielestään on ensiarvoisen tärkeää välittää tutkittua tietoa kootusti ja selkokielisesti. Hänen vapaa-aikansa kuluu yliopiston ja kandidaattiseuran oheistoiminnassa, kavereita nähdessä ja uusia urheiluharrastuksia kokeillessa.
LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA
Hyvä kirjoitus. Pakurin terveysvaikutuksista on tosiaan sitkeitä uskomuksia.
On kuitenkin tulkinnanvaraista, voiko ”pakuria” kutsua sieneksi. Pakurikäävän itiöemä muodostuu puun ja kuoren väliin eikä sitä käytetä pakurijauheen valmistukseen. Se näkyvä pahkamainen osa, pakuri, josta jauhetta tehdään, on sienen rihmaston isäntäpuuhun aiheuttama kasvannainen, rihmastopahka.
Aivan ensimmäiseksi korjaus: Pakuri ei ole sieni, vaan ’Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin, joka ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen.’ (metsähallitus, määritelmä pakurista). Eli, pakuri on puuainesta, joka ei kuulu esim. jokamiehen oikeuksiin.
Viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin (170) löytyy aiheesta esim. seuraavalta sivulta:
https://healthybutsmart.com/chaga-mushroom/
Onneksi jokainen voi aivan itse päättää käyttääkö pakuria vai ei. Itse olen lapsesta lähtien opiskellut luonnonlääkitystä, ja toiminut alalla vuosia (minulla on myös akateeminen tutkinto luonnontieteen alalta, etten sikäli täytä aivan täysin puoskarin määritelmää). Suurella osalla lääkkeistä on luonnonmukainen pohja, mutta sittenhän avuksemme tulivat ystävällisesti lääketehtaat ja synteettinen materiaali. On toki halvempaa tuottaa lääkkeitä synteettisesti. Se ei nyt oikeastaan ole palautteeni pointti, vaan rasittava iänikuinen luonnonlääketieteen leimaaminen huuhaaksi. Mitä tahansa lääkettä, luonnon- tai synteettistä, tulee aina käyttää tarpeen mukaan ja kohtuudella. En ole lääketiede-vastainen, löytyy lähipiiristä useampikin lääkäri ja terveydenhuollon kouluttaja, olen siis saanut indoktrinaatiota sieltäkin suunnasta. Tarpeen mukaan käytetetään lääketieteen asiantuntemusta, mutta sovussa käytämme myös luonnon antimia.
Pakuria olen käyttänyt oman perheen hoidossa jo vuosia, ja itse hoidin silmätulehdukseni tällä viikolla pariin päivään pakurihauteilla. Nuorena vastaava kyynelkanavan märkäpaise ’hoidettiin’ poliklinikalla, josta jäi sellainen trauma, että tähän silmään ei yksikään lääkäri enää koske. Kun ’ketunraudoilla’ oli silmäluomi käännetty nurin ennen puudutuksen vaikuttamista, alettiin silmää operoimaan. Tuttu silmälääkäri totesi proseduurin jälkeen, että tämä ei sitten enää uusiudu – meni kaksi viikkoa ja paise tuli takaisin. En enää mennyt operoitavaksi, ja silmä parani muilla keinoin.
Pakurilla on tunnettuja terveysvaikutuksia jo vuosituhansien takaa, ja onhan noita lääketieteenkin tutkimuksia näköjään tehty, mutta ne tuntuvat olevan aina skeptikkopiireissä liian vähäisiä tai muuten epäluotettavia.
Tulen jatkossakin käyttämään pakuria, ja suosittelemaan sitä muillekin. Mutta pakurillakin on rajoitteensa, se on antibioottinen, l. samanaikaisesti ei tule käyttää muuta antibioottia. Minulla porisee 5-litran kattila säännöllisesti pakuria, ja tässä löytyy henkilö, joka ei ole ollut flunssien tai muiden infektiosairauksien vuoksi seitsemään vuoteen yhtäkään päivää poissa töistä. Kyseessä on kuitenkin henkilö, joka lapsesta lähtien sairasti pari kertaa talvessa angiinan parikymppiseksi asti – on siis antibiooteilla kyllästetty. Ei puhettakaan, että lääkärissä olisi koskaan kehotettu hoitamaan suolistoflooraa esim. maitohappopitoisia tuotteita käyttämällä…tai esim. pakuria juomalla:)
Tästä riittäisi romaanin verran juttua, mutta en rasita teitä enempää. Onneksi on halpa keino hoitaa itseään. Minulla alkaa aamu pakuri-paukulla, siinä on myös muita kauhistuttavia luonnonaineita. Meillä ei ole mitään lääkkeitä kotona, lukuunottamatta buranaa, joka on hätävarana. Se kertoo ehkä jotain siitä ovatko ravintotottumukset ja itsehoitokäytännöt tasapainossa. Terveyskeskuksen penkkejä ei ole onneksi tarvinnut liiemmin kuluttaa.
Chaga rules!
Olen käyttänyt pakuria noin kahden vuoden ajan päivittäin lasillisen päivässä. Juomaani sekoitan 5 tl pakurijauhetta litraan kuumaa vettä. Haudutan yön yli. Nykyisin en enää tarvitse kilpirauhasen vajaaatoimintaan lääkitystä. En sairastanut yhtään flunssaa ja vatsakaan ei ole enää temppuillut.
Hei! Löysimme eilen vanhan kotimme pihalla kasvavasta koivusta ison pakurikäävän. Irroitimme sen, ja pilkoimme paloksi. Olen raastanut paloista rouhetta ja jauhetta, sekä uittanut pakurinpalaa kuumassa vedessä, juonut näin pakuriteetä hunajan kanssa. Haen nyt tietoja, mihin kaikkeen pakuria voi turvallisesti käyttää, voiko esim sekoittaa sitä vähän sämpylätaikinaan, tms muuta käyttöä elintarvikkeena.
Minullakin on pakurikääpää pihakoivussa ja ole n 3 kk juonut keittämäni teetä säännöllisesti. N 3 v sitten sain monenvuoden ongelmien jälkeen diagnoosin sappinesteripuli . Käytän Questraania päivittäin ja nyt siihen lisään pakuriteetä. Lisäksi minulla on neutropenia eli neutrofiilivajausta ja kuvittelen että pakurikääpä siihenkin auttaisi. Tulen mielelläni koekaniiniksi ammattimaiseen lääketieteelliseen tutkimukseen näiltä tiimoilta! Onko kellään tietoja tai vastaavia kokemuksia olen kuulolla!
Hyvä kommentti, kiitos tästä. Veit sanat suustani.
Ihana kirjoitus, itseänikin todella kyllästyttää tuo ainainen luonnon parannuskeinojen mustamaalaus, kun omat kokemukset ovat jo monesti todistaneet tehon. Ja nimenomaan silloin kun lääkärit eivät ole voineet auttaa yhtään. Nyt pakurikattila porisee kerran pari viikossa itselläkin, määrästä saa teetä moneen kupilliseen. Aloitettu pari viikkoa sitten. Tavoitteena juuri tuo kertomasi tilanne, itselleni uskomattomalta kuulostava flunssattomuus tai ainakin flunssien väheneminen – vastustuskykyä testaavat flunssapöpöt koettavat nykyisellään saada yliotteen todella usein. Usein toki olen saanut taudin selätettyä sinkillä ja vitamiineilla, inkiväärillä, levolla ja hunajalla parissa kolmessa päivässä, mutta flunssapöpön hyökkäyksiä toisaalta tulee pari-kolme kertaa kuussa mikä käy jo hermoille ja kukkarolle. Pakuri on itselleni ilmaista. Kiitos hyvästä tekstistä!
Kun ottaa asenteen, että ei ole riittävästi tutkittu, niin sen asenteen soisi jatkuvan muissakin kohdissa kuten siinä, että antioksidantit ovat vahingollisia nautittuna. Ensinnäkin on tutkittu vain joitakin antioksidantteja, vain jollakin annoksella ja liian vähän ja huterasti. Maailmassa on monta asiaa, joita ei ole riittävästi tutkittu. Monikohan käytössä oleva ruoka-aine saisi nyt myyntiluvan, jos sen käyttö keksittäisiin nyt? Ns. Uuselintarvike. Ei varmasti monikaan.
Biologian ja aihealueen terminologian puutteellinen ymmärrys rajoittaa itselläni uskottavuutta kyseisen aihepiirin kohdalla sinällään kovasti tarpeelliselle kritiikille. Pakurikääpä ja pakuri ovat selkeästi kaksi eri asiaa, kuten ylempänä on todettu. Pelkästään tämä kyseenalaistaa tutkimuskatsaustenne luetun ymmärrystä kovasti. Samaa viestivät virheet eri valmisteiden muotojen kohdalla:
”Pakuri on sitä kalliimpaa, mitä jalostetumpaa se on. Käsittelemätön pakurikääpä maksaa 35 euroa kilolta, kun rouheen kilohinta on 200 euroa ja jauheen 1 000 euroa. Uutteen litrahinta on noin 400 euroa. Kerta-annoksen hinnaksi tulee siten 30–60 senttiä.”
Pakurijauheen kilohinta näyttäisi olevan yleensä 50–200 € riippuen välikäsien määrästä. Esim.
https://www.tori.fi/uusimaa/Pakuri_51639339.htm?ca=4&w=3 (60 € / kg)
https://www.forestfoody.fi/shop/pakurijauhe/ (170 € / kg)
Standardoidut pakuriuutejauheet ovat oma lukunsa – nyt puurot ja vellit kuitenkin pahasti sekaisin.
Ps. ”Mikäli artikkeleissamme tai muussa sisällössä ilmenee virheellistä tietoa, korjaamme tiedon viipymättä.”
Sensuroitteko tarkoituksella asiavirheistänne mainitsevia viestejä vai onko julkaisujen hyväksymisessä vain pitkiä viiveitä?
Kiitokset kaikille palautteesta, tämän seurauksena artikkeliin on tulossa lähiaikoina oikaisu, jossa tarkennetaan pakurin määritelmää. Jutun termistössä on ollut sekaannusta, minkä seurauksena joissain kohdissa pakuri ja pakurikääpä ovat menneet sekaisin ja termejä on käytetty toistensa synonyymeinä. Artikkelin keskeinen viesti ei oikaisusta huolimatta muutu: pakurin ihmiselimistöön kohdistuvista terveysvaikutuksista ei ole juurikaan todisteita.
yst terv
nettisivuston päätoimittaja, Vastalääke ry
”Pakurilla on tunnettuja terveysvaikutuksia jo vuosituhansien takaa” mainittiin kommenteissa. Kiinnostaakin mistä tuohon tietoon löytyy vahvistus muualta kuin pakurivalmisteiden markkinoijilta?
Hyvä katsaus ja toivottavasti lisää tutkimusta saadaan sekä tästä että muista lääkinnällisistä sienistä. Kyllä moni asia viittaa siihen, että niissä on potentiaalia. Selvää on jo se, että ne sisältävät suuria pitousuuksia jo nyt hyödynnettäviä arvokkaita yhdisteitä, esim. betaglukaania.
Korjaustarve: Tässä viitteessä näytti olevan eri sieni kyseessä, ei pakuri:
”Kolmannessa, vuonna 2007 julkaistussa japanilaistutkimuksessa, selvitettiin joitakin pakuria koskevia terveysväittämiä. ”
Hei! Löysimme eilen vanhan kotimme pihalla kasvavasta koivusta ison pakurikäävän. Irroitimme sen, ja pilkoimme paloksi. Olen raastanut paloista rouhetta ja jauhetta, sekä uittanut pakurinpalaa kuumassa vedessä, juonut näin pakuriteetä hunajan kanssa. Haen nyt tietoja, mihin kaikkeen pakuria voi turvallisesti käyttää, voiko esim sekoittaa sitä vähän sämpylätaikinaan, tms muuta käyttöä elintarvikkeena.
Hei,
Nimimerkin Ötz -takaa kirjoitettiin erinäisiä väittämiä viitaten näin:
”Viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin (170) löytyy aiheesta esim. seuraavalta sivulta: https://healthybutsmart.com/chaga-mushroom/”
Oli siis aika tarkastella mitä väittämiä on tämän kommentin viitteen takana:
Siteeraan nettisivua:
”Bottom line – There is no human clinical proof that Chaga mushrooms can prevent or treat cancer at this time.”
-Ei todettua vaikutusta syövän syntyyn tai parantamiseen.
”…no clinical studies supporting the role of Chaga mushrooms as an anti-
inflammatory agent.”
-Ei todettua vaikutusta tulehduksien vähentämiseen.
”Mice data shows some benefits of Chaga mushroom in colitis and pancreatitis, but to date, there have been no human studies.”
-Eli voitaneen sanoa että edes hiirillä suurta vaikutusta suoliston toimintaan ei ole. Ihmiseen ei moista johtopäätöstä voi edes vetää.
”[there is]no clinical data to support an immune-modulating effect of Chaga mushrooms.”
-eli ei tutkittua näyttöä vaikutuksesta vastustuskykyyn, suuntaan tai toiseen
Conclusion :
”The current scientific literature does not justify spending large sums of money on Chaga mushrooms. … Neither does it deserve any royal titles. In fact, in the absence of human clinical data, this mushroom should not even have a knighthood.”
Päätelmä:
Vaikka sitä onkin jo tutkittu, ei voida väittää hyvällä omallatunnolla että millään näissä kommenteissa käytetyistä väittämistä olisi totuuspohjaa. Tutkimustyötä kuitenkin näemmä tehdään ja toivottavasti vaikutus – jos sellaista ylipäätään on (haitoistakin oli useita julkaisuja) – saadaan selvitettyä ja oikeaan lääketieteelliseen käyttöön.
Siispä nykytieto ei anna aihetta tuhlata rahojaan tällaiseen, tällä hetkellä hömpän asteella olevaan mutta hyvää bisnestä tuovaan tuotteeseen.
Niin. Tulee vaan mieleen että kyllä mieluummin juon kuitenkin pakuria kuin ottaisin tämän uusimmankin kokeellisen ns. Rokotteeksi kutsuttavan ruiskeen, josta ei ole paljon mitään takeita että auttaako mihinkään vai onko pikemminkin vaarallinen ja terveydelle haitallinen – etenkin tietyissä tapauksissa jos esim immuniteetti on jo heikentynyt tms esim autoimmuunitilanteissa.
Kuinka monella ainesosalla on tuhansien vuosien kokeellinen käyttöhistoria, mutta sitten todettu, jotta sillä ei ole mitään vaikutuksia? Pakurin osalta voidaan todeta, jotta lääketieteellisiä kliinisiä ihmiskokeita ei ole tehty todentamaan vaikutuksia. Osoittaa silti älyllistä epärehellisyyttä väittää, että mitään vaikutuksia ei edes voi olla, jos kyseessä on vain tutkimuksen puute.
Vastaavasta on useita esimerkkejä. Esim. hieronnan hyödyistä ei ole tehty kliinisiä ihmiskokeita ollenkaan, eikä lääkäreillä siten ole asiasta oikein mitään ymmärrystäkään. Yllämainitulla logiikalla pitäisi tehdä johtopäätös, jotta hieronta on täysin tehoton ja hyödytön menetelmä, mikä elättää vain hyödyttömiä puoskareita. Itsekkään en näe moista vastakkainasettelua kovin kypsänä.
Ajalta ennen kliinistä tutkimusta ei ollut muuta kuin empiirinen tutkimus. Siinä on epätarkkuutta, ja voi olla virhettä enemmänkin. Mutta ilman sitä ei olisi koko lääketiedettäkään. Kliinisten tutkimusten tekemättömyys ei kelpaa argumentiksi sysätä syrjään tuhannen vuoden käyttöhistoria.
Samalla logiikalla myöskään hieronnalla ei ole kerrassaan mitään vaikutusta mihinkään, koska kliinistä tutkimusta ei aiheesta ole tehty. Vähämpä lääkärit siten tietää manuaalisen terapian mahdollisuuksista, se nyt on selvä.
Pakurin osalta on siis olemassa selvää kliinistä näyttöä soluviljelmistä, mutta ihmiskokeita ei ole tehty. Onko loppupäätelmä sitten, että pakurilla ei edes voi olla vaikutusta ihmiskehossa? …Vai voisiko loppupäätelmä olla, että lisätutkimusta tulisi tehdä?
Ottaen huomioon, mikä rooli lääketieteessä empiirisellä datalla ollut historiallisesti, niin jotensakin oudoksuttaa tuommoisen 1000 vuoden käyttöhistorian suora heittäminen roskakoriin, jotta tällä ei voi olla mitään vaikutusta mihinkään…
Kakkostyypin diabeteshoidosta on meillä muutaman vuoden kokemus. Vaimolla todettiin diabetes ja verensokeriarvot olivat hyvin korkealla. Insuliinihoito aloitettiin sairaalassa ja lääkehoito sekä piikityshoito harjoiteltiin siltä varalta että liian korkeita mittausarvoja tulisi varmaan kotioloissa useasti. Vaimo tuli kotiin ja aloitti säännölliset verensokeriarvojen mittaukset ennen ja jälkeen ruokailun. Melko pian huomasimme että jos arvot olivat korkeat esim. ruokailun jälkeen niin lasillinen ”pakuriuuteteetä” pudotti lukemat puolessa tunnissa lähes terveen henkilön lukemiin eli 5,5 tai 6,0 tienoille. Sairaalajakson jälkeen ei varalle otettua insuliinipiikkihoitoa ole tarvittu kertaakaan kunhan vain tukevamman aterian jälkeen muistaa juoda pakuriteetä. Tämä on meidän kokemuksemme aiheesta, tästä voi varmaan löytää paljon epätarkkuuksia kritisoitavaksi mutta meille tämä järjestys sopii. Lääkärikäynneillä ihmetellään suuresti miten niin korkeasta verensokeriarvoista voi ”parantua” muutamassa viikossa. Pakurista ei kunnallisessa sairaanhoidossa voi tietenkään puhua mitään mutta lääkärit ovat aidosti tyytyväisiä kun *ovat saaneet yhden diabetespotilaan elävien kirjoihin oikeilla lääketieteen tutkituilla menetelmillä*. Meillä kaikki hyvin ja pakurit omista koivuista.