Pakurikääpää voidaan esimerkiksi hauduttaa kuumassa vedessä ja nauttia teen muodossa. (Kuva: Flicker)

Onko pakurikäävällä parantavia vaikutuksia?

13/05/2019

Teksti: Kristiina Makkonen & Rebecca Suomi

Pakurikäävän mainostetaan tepsivän vaivaan kuin vaivaan, mutta tutkimusnäyttö sen parantavista vaikutuksista uupuu.

Pakurikääpä eli pakuri on lahottajasieni, jolla uskotaan olevan lukuisia parantavia vaikutuksia lähes kaikkiin ihmisen vaivoihin. Pakuri onkin uskomuksiin pohjautuen saanut varsin suurimaineisen tittelin ”sienien kuninkaana”.

Suomessa pakuri esiintyy luonnonvaraisena tavallisimmin koivussa, mutta sitä myös viljellään erityisesti pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueilla.

Pakurin väitetään esimerkiksi parantavan ihmisen vastustuskykyä, lievittävän tulehdusta ja suolisto-oireita, jopa parantavan syöpää. Väite yleistyi, kun venäläisen kirjailijan Alexandr Solženitsynin puolielämäkerrallisessa romaanissa Syöpäosasto (1968) pakurilla hoidettiin syöpää.

Luontaistuotteena pakuria onkin käytetty erityisesti Venäjällä. Sienestä on tehty jauhetta tai sitä on uutettu veteen tai alkoholiin. Pakurilla on myös värjätty lankoja, karkotettu hyttysiä ja sytytetty tulia, onpa siitä valmistettu kahvinkorvikettakin.

Pakuria myydään valmiina uutteena, käyttövalmiina jauheena tai rouheena, joka täytyy itse käsitellä. Yleisimmin pakurivalmisteista haudutetaan teetä, joka nautitaan sellaisenaan. Teetä tai pakuriuutetta voidaan sekoittaa myös toisen nesteen sekaan.

Pakuri on sitä kalliimpaa, mitä jalostetumpaa se on. Käsittelemätön pakurikääpä maksaa 35 euroa kilolta, kun rouheen kilohinta on 200 euroa ja jauheen 1 000 euroa. Uutteen litrahinta on noin 400 euroa. Kerta-annoksen hinnaksi tulee siten 30–60 senttiä.

Solutason vaikutukset eivät ole verrattavissa vaikutuksiin elimistössä

Pakurikääpävalmisteiden tuoteselosteissa mainostetaan usein pakurin sisältämää betuliinia ja betuliinihappoa, polysakkarideja sekä korkeita antioksidanttipitoisuuksia. Näiden uskotaan tehostavan vastustuskykyä, estävän soluvauriota ja hillitsevän solujen lisääntymistä.

Eräässä tutkimuksessa kuitenkin mainitaan, että havaitut tulokset johtuvat todennäköisemmin muista pakurin sisältämistä yhdisteistä, kuin betuliinista ja betuliinihaposta. Pakurin polysakkarideilla ei todettu olevan vaikutusta antioksidantteina, joskin solulinjatutkimuksissa niillä on havaittu joitain tehostavia vaikutuksia vastustuskykyyn.

Kauttaaltaan suurempaa roolia pakurin mahdollisina vaikuttavina yhdisteinä on huomattu pakurikäävän moninaisilla triterpenoideilla (1, 2), steroideilla ja steroidijohdannaisilla (1, 2), sekä steroleilla (1, 2). Nämäkin vaikutukset ovat todettu tosin vain solutason tutkimuksilla.

Olennaista on tämä: kun tutkitaan pakurin sisältämien yhdisteiden vaikutuksia ihmisillä, täytyy ottaa huomioon seuraavat seikat: imeytyminen, jakautuminen elimistöön, varastoituminen, eritys sekä yhdisteiden muuttuminen aineenvaihdunnassa. Laboratoriossa  jotkin yhdisteet voivat täten vaikuttaa yksittäisien solujen tapauksissa lupaavilta, mutta olla toimimattomia tai jopa vaarallisia ihmisen elimistössä.

Pakurikäävän hoitokäyttöä hankaloittaa myös se, että sen sisältämien yhdisteiden pitoisuudet sekä koostumukset voivat vaihdella huomattavasti. Sekä kasvualueella että kasvatustavalla on tutkitusti näiden kannalta merkitystä. Näin ollen, eri alueilla ja tavoilla kasvatetut pakurituotteet ja niistä tehdyt valmisteet voivat vaikuttaa eri tavoin soluihin, eläimiin ja ihmisiin.

Solulinjatutkimuksissa ja hiirillä on todettu vaikutuksia – ei yleistettävissä ihmiseen

Hyvästä maineesta huolimatta tutkimusnäyttö pakurikäävän parantavista vaikutuksista ihmisillä on puutteellista. Tämä johtuu siitä, että valtaosa pakurikääpää koskevista tutkimuksista on toteutettu ainoastaan solulinjatutkimuksilla.

Yleisesti ottaen solulinjatutkimuksilla haetaan viitteitä siitä, miten ja millä tavoin lääkeaineen oletetut vaikuttavat yhdisteet vaikuttavat solujen aineenvaihduntaan. Jos solutason tutkimukset viittaavat odotettuihin vaikutuksiin, tutkimuksia jatketaan eläimillä. Silloin tilanne kuitenkin monimutkaistuu, sillä vaikutukset elimiin, elinryhmiin ja kokonaisiin eläimiin eroavat merkittävästi vaikutuksista soluihin.

Solulinjatutkimuksissa pakurikäävän yhdisteiden on havaittu tappavan joitakin syöpäsoluja, hillitsevän tulehdusta ja toimivan antioksidantteina (1, 2, 3, 4).

Joissakin hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että pakuri esimerkiksi hillitsee syövän etenemistä ja lievittää allergiaoireita.

Tuloksia ei kuitenkaan voida suoraan yleistää ihmisiin, sillä hiirien ja ihmisten elimistössä sekä aineenvaihdunnassa on huomattavia eroja.

Ihmiselimistöön kohdistuvista vaikutuksista ei juurikaan todisteita

Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia pakurikäävästä on hyvin vähän. Tätä artikkelia varten tehdyssä taustoituksessa löytyi vain kolme tieteellistä ihmisillä tehtyä pakuritutkimusta.

Niiden luotettavuutta heikentää kuitenkin se, että tutkimusten otokset, eli tutkimuksiin osallistuneiden koehenkilöiden määrät, olivat huomattavan pieniä: kuhunkin osallistui enintään 20 henkilöä verrattavaa ryhmää kohti. Suurimmankin tutkimuksen otoskoko oli vain 60 henkilöä. Vaikka tutkimusten luotettavuus perustuu myös lukuisiin muihin tekijöihin, niiden yleistettävyys kärsii pienen otoskoon vuoksi.

Eräässä brittitutkimuksessa selvitettiin pakurin vaikutuksia 40 koehenkilöllä. Siinä havaittiin pakurin vähentävän valkosolujen DNA-vauriota tulehduksellisessa suolistosairaudessa.

Toisessa 26 koehenkilön tutkimuksessa saatiin puolestaan selville, että 100 mg pakurikääpää sisältävä pilleri alensi ruokailun jälkeistä verensokerin nousua kakkostyypin diabeetikoilla. Koska kyseisen tutkimuksen rahoituksen taustalla toimi kiinalaisen luontaislääketieteen yhdistys All-China Association of Traditional Chinese Medicine, voi sen luotettavuutta kyseenalaistaa huomattavan pienen otoskoon lisäksi.

Kolmannessa, vuonna 2007 julkaistussa japanilaistutkimuksessa, selvitettiin joitakin pakuria koskevia terveysväittämiä. Tutkimukseen osallistui 60 tervettä vapaaehtoista. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään: yksi sai 5 ml pakurikääpäuutetta, toinen 15 ml ja kolmas oli kontrolliryhmä. Tutkimuksessa havaittiin, että laimeampaa pakuriuuteliuosta nauttineiden verenpaine ja verensokeri laskivat hieman kontrolliryhmään verrattuna. Pakuriuutteen haittavaikutuksina havaittiin lisääntynyt virtsaamistiheys, veren rasva- sekä maksa-arvojen lievä nousu.

Pakurikäävän tehosta syövän hoidossa ei ole ihmisillä tehtyjä tutkimuksia, joilla voisi perustella sen tehoa. Väitteet perustuvatkin satunnaisiin yksittäistapauksiin ja solu- ja hiiritutkimuksiin, jotka eivät ole yleistettävissä ihmisiin.

Pakuria ei suositella sairauksien hoitoon

Luonnossa kasvanut pakuri siis sisältää yhdisteitä, joiden on kokeissa havaittu vaikuttavan jossain määrin soluihin ja hiiriin.

Solu- ja eläintutkimukset saattavat kuitenkin johtaa harhaan. Esimerkistä käyvät antioksidantit, jotka ovat hyödyllisiä soluille mutta haitallisia ihmiselle ravintolisänä.

Ennen kuin pakurikääpää voidaan käyttää ihmisillä missään lääketieteellisessä yhteydessä, tulisikin selvittää, kuinka sen yhdisteet reagoivat ihmisessä ja millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia näillä yhdisteillä on.

Pakurikäävän vaikutukset ihmisillä jäävät siis vain arvailun varaan. Varmuudella ei voida sanoa edes sitä, onko pakurikäävällä lainkaan vaikutusta ihmisiin. Tämän vuoksi pakurikääpää ei voi perustellusti suositella minkään vaivan tai sairauden hoitoon.

Se, onko pakurikääpä todellisuudessa ”sienien kuningas”, jää edelleen tieteen selvitettäväksi.



Kristiina Makkonen

Kirjoittaja on turkulaistunut lääketieteen opiskelija ja tohtorikoulutettava, joka toimii aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja järjestöissä. Vapaa-ajalla hän nauttii kulttuurista, liikkumisesta ja matkustelusta.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

Rebecca Suomi

Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Turun lääkiksessä sekä Aalto-yliopistosta valmistunut bioinformaatioteknologian tekniikan kandidaatti. Kirjoittaja innostui mukaan Vastalääke ry:n toimintaan, sillä hänen mielestään on ensiarvoisen tärkeää välittää tutkittua tietoa kootusti ja selkokielisesti. Hänen vapaa-aikansa kuluu yliopiston ja kandidaattiseuran oheistoiminnassa, kavereita nähdessä ja uusia urheiluharrastuksia kokeillessa.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

6 ajatusta aiheesta “Onko pakurikäävällä parantavia vaikutuksia?”

  1. Harri Pohja

    Hyvä kirjoitus. Pakurin terveysvaikutuksista on tosiaan sitkeitä uskomuksia.

    On kuitenkin tulkinnanvaraista, voiko ”pakuria” kutsua sieneksi. Pakurikäävän itiöemä muodostuu puun ja kuoren väliin eikä sitä käytetä pakurijauheen valmistukseen. Se näkyvä pahkamainen osa, pakuri, josta jauhetta tehdään, on sienen rihmaston isäntäpuuhun aiheuttama kasvannainen, rihmastopahka.

  2. Aivan ensimmäiseksi korjaus: Pakuri ei ole sieni, vaan ’Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin, joka ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen.’ (metsähallitus, määritelmä pakurista). Eli, pakuri on puuainesta, joka ei kuulu esim. jokamiehen oikeuksiin.

    Viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin (170) löytyy aiheesta esim. seuraavalta sivulta:
    https://healthybutsmart.com/chaga-mushroom/

    Onneksi jokainen voi aivan itse päättää käyttääkö pakuria vai ei. Itse olen lapsesta lähtien opiskellut luonnonlääkitystä, ja toiminut alalla vuosia (minulla on myös akateeminen tutkinto luonnontieteen alalta, etten sikäli täytä aivan täysin puoskarin määritelmää). Suurella osalla lääkkeistä on luonnonmukainen pohja, mutta sittenhän avuksemme tulivat ystävällisesti lääketehtaat ja synteettinen materiaali. On toki halvempaa tuottaa lääkkeitä synteettisesti. Se ei nyt oikeastaan ole palautteeni pointti, vaan rasittava iänikuinen luonnonlääketieteen leimaaminen huuhaaksi. Mitä tahansa lääkettä, luonnon- tai synteettistä, tulee aina käyttää tarpeen mukaan ja kohtuudella. En ole lääketiede-vastainen, löytyy lähipiiristä useampikin lääkäri ja terveydenhuollon kouluttaja, olen siis saanut indoktrinaatiota sieltäkin suunnasta. Tarpeen mukaan käytetetään lääketieteen asiantuntemusta, mutta sovussa käytämme myös luonnon antimia.
    Pakuria olen käyttänyt oman perheen hoidossa jo vuosia, ja itse hoidin silmätulehdukseni tällä viikolla pariin päivään pakurihauteilla. Nuorena vastaava kyynelkanavan märkäpaise ’hoidettiin’ poliklinikalla, josta jäi sellainen trauma, että tähän silmään ei yksikään lääkäri enää koske. Kun ’ketunraudoilla’ oli silmäluomi käännetty nurin ennen puudutuksen vaikuttamista, alettiin silmää operoimaan. Tuttu silmälääkäri totesi proseduurin jälkeen, että tämä ei sitten enää uusiudu – meni kaksi viikkoa ja paise tuli takaisin. En enää mennyt operoitavaksi, ja silmä parani muilla keinoin.
    Pakurilla on tunnettuja terveysvaikutuksia jo vuosituhansien takaa, ja onhan noita lääketieteenkin tutkimuksia näköjään tehty, mutta ne tuntuvat olevan aina skeptikkopiireissä liian vähäisiä tai muuten epäluotettavia.
    Tulen jatkossakin käyttämään pakuria, ja suosittelemaan sitä muillekin. Mutta pakurillakin on rajoitteensa, se on antibioottinen, l. samanaikaisesti ei tule käyttää muuta antibioottia. Minulla porisee 5-litran kattila säännöllisesti pakuria, ja tässä löytyy henkilö, joka ei ole ollut flunssien tai muiden infektiosairauksien vuoksi seitsemään vuoteen yhtäkään päivää poissa töistä. Kyseessä on kuitenkin henkilö, joka lapsesta lähtien sairasti pari kertaa talvessa angiinan parikymppiseksi asti – on siis antibiooteilla kyllästetty. Ei puhettakaan, että lääkärissä olisi koskaan kehotettu hoitamaan suolistoflooraa esim. maitohappopitoisia tuotteita käyttämällä…tai esim. pakuria juomalla:)
    Tästä riittäisi romaanin verran juttua, mutta en rasita teitä enempää. Onneksi on halpa keino hoitaa itseään. Minulla alkaa aamu pakuri-paukulla, siinä on myös muita kauhistuttavia luonnonaineita. Meillä ei ole mitään lääkkeitä kotona, lukuunottamatta buranaa, joka on hätävarana. Se kertoo ehkä jotain siitä ovatko ravintotottumukset ja itsehoitokäytännöt tasapainossa. Terveyskeskuksen penkkejä ei ole onneksi tarvinnut liiemmin kuluttaa.
    Chaga rules!

  3. Kun ottaa asenteen, että ei ole riittävästi tutkittu, niin sen asenteen soisi jatkuvan muissakin kohdissa kuten siinä, että antioksidantit ovat vahingollisia nautittuna. Ensinnäkin on tutkittu vain joitakin antioksidantteja, vain jollakin annoksella ja liian vähän ja huterasti. Maailmassa on monta asiaa, joita ei ole riittävästi tutkittu. Monikohan käytössä oleva ruoka-aine saisi nyt myyntiluvan, jos sen käyttö keksittäisiin nyt? Ns. Uuselintarvike. Ei varmasti monikaan.

  4. Biologian ja aihealueen terminologian puutteellinen ymmärrys rajoittaa itselläni uskottavuutta kyseisen aihepiirin kohdalla sinällään kovasti tarpeelliselle kritiikille. Pakurikääpä ja pakuri ovat selkeästi kaksi eri asiaa, kuten ylempänä on todettu. Pelkästään tämä kyseenalaistaa tutkimuskatsaustenne luetun ymmärrystä kovasti. Samaa viestivät virheet eri valmisteiden muotojen kohdalla:

    ”Pakuri on sitä kalliimpaa, mitä jalostetumpaa se on. Käsittelemätön pakurikääpä maksaa 35 euroa kilolta, kun rouheen kilohinta on 200 euroa ja jauheen 1 000 euroa. Uutteen litrahinta on noin 400 euroa. Kerta-annoksen hinnaksi tulee siten 30–60 senttiä.”

    Pakurijauheen kilohinta näyttäisi olevan yleensä 50–200 € riippuen välikäsien määrästä. Esim.

    https://www.tori.fi/uusimaa/Pakuri_51639339.htm?ca=4&w=3 (60 € / kg)
    https://www.forestfoody.fi/shop/pakurijauhe/ (170 € / kg)

    Standardoidut pakuriuutejauheet ovat oma lukunsa – nyt puurot ja vellit kuitenkin pahasti sekaisin.

    Ps. ”Mikäli artikkeleissamme tai muussa sisällössä ilmenee virheellistä tietoa, korjaamme tiedon viipymättä.”

  5. Sensuroitteko tarkoituksella asiavirheistänne mainitsevia viestejä vai onko julkaisujen hyväksymisessä vain pitkiä viiveitä?

  6. Elias Mokkala

    Kiitokset kaikille palautteesta, tämän seurauksena artikkeliin on tulossa lähiaikoina oikaisu, jossa tarkennetaan pakurin määritelmää. Jutun termistössä on ollut sekaannusta, minkä seurauksena joissain kohdissa pakuri ja pakurikääpä ovat menneet sekaisin ja termejä on käytetty toistensa synonyymeinä. Artikkelin keskeinen viesti ei oikaisusta huolimatta muutu: pakurin ihmiselimistöön kohdistuvista terveysvaikutuksista ei ole juurikaan todisteita.

    yst terv
    nettisivuston päätoimittaja, Vastalääke ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Lue myös

Ehdota meille aihetta

Oletko törmännyt terveysväitteisiin, joiden todenperäisyys jäi vaivaamaan mieltäsi? Lähetä kysymyksesi meille! Valitsemme artikkeleiksi aiheita myös lukijoiden kysymysten joukosta.

Seuraa meitä somessa

Tämän sivuston suunnittelun ja toteutuksen ovat rahoittaneet
Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Kansanvalistusseura

Graafinen suunnittelu: Sanna Lehti, tekninen toteutus Big Vision