Luonnollisuusharha vääristää terveyskäsityksiä

Teksti: Miikka Kiviranta & Samuli Keskiväli

Vahvat mielikuvat ja kokemusperäinen tieto kannattelevat luontaistuotteiden myyntiä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Lisääntynyt julkinen keskustelu terveydestä on tervetullutta, mutta samalla se ruokkii myös lääketieteen ulkopuolisten terveyskäsitysten ja hoitojen suosion kasvua.

Jo lääketieteen opintojen aikana olemme joutuneet todistamaan haitallista luontaistuotteiden ja lääkkeiden rinnakkaiskäyttöä potilailla jopa hengenvaarallisin seurauksin. Nämä tilanteet ovat saaneet meidät ihmettelemään luonnollisuuden varauksetonta ihannointia.

Luonnonmukainen on tuttu sana, josta tulee mieleen puhtaus, terveellisyys ja eettisyys. Luonnollisuuden suosiminen voikin edistää ihmisen terveyttä. Jo pelkkä luonnossa liikkuminen edesauttaa hyvinvointia.

Luonnollisuudesta on kuitenkin tullut arkikielessä kaikinpuolista paremmuutta edustava itseisarvo. Vastaavasti kaikki epäluonnollinen edustaa tällaisessa ajattelussa huonommuutta, jopa haitallisuutta.

Tästä erinomaisena esimerkkinä on luotaantyöntävä sana kemikaali. Kemikaali tarkoittaa kemian teollisuuden tuotteiden lisäksi yksinkertaisesti kaikkia alkuaineita tai niistä muodostuvia yhdisteitä eli kaikkea ympärillämme.

Luonnollinen vitamiini ei eroa teollisesta, eikä kaikki luonnollinen ole aina kaunista, ekologista tai edes turvallista. Myrkkysienetkin ovat luonnosta peräisin, ja luomuruoan kasvattaminen voi aiheuttaa tavanomaisia menetelmiä enemmän päästöjä tuoteyksikköä kohden.

Luontaistuotteissa rahastetaan mielikuvilla

Markkinoinnin suhteen luontaistuotteet tuntuvat elävän omassa todellisuudessaan. Tässä todellisuudessa ostetun tuotteen ei tarvitse lunastaa siitä tehtyjä mainoslupauksia.

Jos maito sisältäisi kalsiumia vain murto-osan totutusta, tuntuisi luuston vahvistamisella mainostaminen huijaukselta. Monen luontaistuotteen kohdalla esitettyjä väitteitä ei välttämättä kuitenkaan koeta huijaukseksi, vaikka rohdoksen väitetysti vaikuttavan aineen pitoisuuksia ei tunneta.

Tarkkojen sanamuotojen lisäksi olisi huomionarvoista miettiä myös sitä, onko tuotteesta jäävä kokonaiskuva totuudenmukainen.

Ensinnäkin esimerkiksi Coca-Colan mainoksissa on hymyileviä ihmisiä, mutta tässä kontekstissa harvalle jää käsitys siitä, että virvoitusjuomalla voisi lääkitä masennusta. Sen sijaan luontaistuote, jonka koko tuotteistaminen perustuu sen väitettyihin terveydellisiin vaikutuksiin, jättää helposti harhaanjohtavan kuvan todellisista hyödyistä. Tämä onnistuu, vaikka varsinaista terveysväittämää ei esitettäisikään.

Toiseksi Ruokaviraston ohjeet sallivat myös väljien terveysväittämien esittämisen mainonnassa ja tuotepakkauksissa, minkä mahdollistaa ympäripyöreydet kuten “tukee paranemismekanismeja” tai “boostaa puolustuskykyä”.

Tuotteen markkinointi voi joissain tapauksissa perustua myös täysin keksittyyn yhteyteen oireiden ja ravintoaineen puutoksen välillä. Selitystä oireisiin haetaan monesti jonkin hiveaineen tai vitamiinin vajeesta, vaikka nämä näyttelevät pientä roolia suomalaisen terveydessä.

Sosiaalinen media tuottaa terveyskuplia

Sosiaalinen media ja erilaiset keskustelupalstat ovat omiaan ylläpitämään ja levittämään virheellisiä mielikuvia. Sosiaalinen media on mullistanut kertaheitolla avoimen tiedonvälityksen, mutta sen haittana voi pitää aatteellisten kuplien muodostumista ennennäkemättömän helposti. Mikä tahansa väite on sitä vakuuttavampi, mitä useampi uskoo siihen.

Suljetuissa ryhmissä jäsenten mielipiteet ovat usein yhteneviä, eikä näin ollen kriittistä keskustelua pääse helposti syntymään. Erimielisen ryhmän jäsenen olisikin ylitettävä suuri sosiaalisen ryhmäpaineen kynnys esittääkseen vastakkaisen ajatuksen. Lisäksi vastakkaisen näkemyksen esittänyt jäsen saattaa saada osakseen vihamielistä palautetta tai hänet voidaan jopa poistaa ryhmästä.

Tiettyä terveystrendiä seuraavissa tai vertaistukea tarjoavissa ryhmissä näkee vilpittömien puheenvuorojen lisäksi valitettavasti myös häikäilemätöntä markkinointia. Joskus ryhmän ylläpito toimii täysin liiketoiminnan alaisuudessa.

Kokemuspuheen merkitys on korostunut yhteiskunnassa entisestään, ja osa ryhmien perustajista sekä jäsenistä käyttää tätä hyväkseen jakamalla tietoa erilaisten luontaistuotteiden ja -hoitojen erinomaisuudesta ilman näyttöä. Syyt ovat toisinaan taloudellisia tai muulla oman aseman pönkittämiseen liittyviä.

Sama koskee perinteistä mediaa. Joka päivä on tarjolla uusi terveystrendi klikattavaksi, vaikka mitään uutta tutkimustietoa ei olisi tullut ilmi.

Luontaistuotemarkkinat ovat bisnestä siinä missä muutkin

Liiketoimintana luontaistuoteala ei eroa lääketeollisuudesta, johon sitä usein verrataan — molemmat pyrkivät tekemään voittoa. Molempien toimintaan liittyy eettisiä ongelmia, mutta näistä kahdesta vain lääkkeiden käyttö on tieteellisesti perusteltua, tutkimukset tarjoavat riippumattominta saatavilla olevaa tietoa.

Myös osalla yksityisellä sektorilla toimivista firmoista ja lääkäreistä on epäsuorasti sormensa pelissä luontaistuotealan edistämisessä.

Suomessakin erinäiset lääkäriasemat ja muut toiminnanharjoittajat kauppaavat perusteitta ihmisille yksittäisiä, varsin kalliita laboratoriotutkimuksia kuin mitä tahansa palvelua asiakkaalle. Voittoa tavoittelevina tahoina ne käyttävät hyväkseen mediassa vääristyneen terveyskeskustelun lietsomia terveyshuolia ja tuottavat palveluita vastaamaan tähän kysyntään. Tässä kohtaa markkinatalous ja terveys eivät vain sovi hyvin yhteen.

Vyyhtiin nivoutuu keskustelu siitä, pitäisikö hoitoa saavaa henkilöä kutsua potilaaksi vai asiakkaaksi. On varmaa, että turhaa hoitoa saava yksilö, joka maksaa itse kustannukset, on roolissaan aivan kuten mikä tahansa tavarakaupan asiakas, jolle pitää myydä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kalliilla.

Laboratoriotutkimusten kauppaamisessa on useimmiten kyse erilaisten hivenaineiden tai hormonien mittauksia, jotka maksavat muutamista kympeistä jopa päälle tuhannen euron. Näissä analyyseissä todetut pienetkin puutteet on puolestaan helppo korjata monella kalliilla ravintolisällä, vaikka todellisuudessa koko asialla ei olisi todistettua yhteyttä henkilön terveydentilaan.

Todellisia puutostiloja väheksymättä on todettava, että on vastuutonta ja suorastaan törkeää rahastaa perusteettomasti ihmisten terveyshuolilla.

Viiterajoista poikkeaminen ei suoraan kerro hoidon tarpeesta

Kun lähdetään syyttä suotta tutkimaan tervettä ihmistä on mahdollista, että vastaan tulee viiterajoista poikkeavia arvoja, joilla ei ole todellista merkitystä terveyden kannalta. Yhdellä kahdestakymmenestä ihmisestä on poikkeava laboratorioarvo viiterajoihin nähden.

Tämä ei suinkaan johdu siitä, että heillä olisi jokin hoidettava lääketieteellinen ongelma, vaan siitä miten viiterajat määritellään ja lasketaan edustavan väestön viitearvoista. Sitä vastoin tulee muistaa, että laboratorioarvo voi olla poikkeava, vaikka se olisi viiterajojen sisällä, jos kyseessä on esimerkiksi muutos aiempaan nähden.

Viiterajoja tulkitessa tulee siis aina suhteuttaa arvot potilaalla ilmeneviin oireisiin sekä yksilöllisiin ominaisuuksiin. Siksi kokeet tulisi ohjelmoida ja tulkita terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa ja niitä tulisi määrätä vain perustellusta syystä eikä seulontamielessä.

Luontaistuotteisiin liittyvä terveystrendi ja lääkkeetön elämä ovat meille kaikille tavoiteltavia suuntia. Alaan kuitenkin liittyy ikävä sivuilmiö, jossa tarpeellisen lääkityksen korvaaminen tehottomalla tuotteella aiheuttaa turhia vaaroja ja kustannuksia. Markkinointi ja väärän tiedon levittäminen on varsin irvokasta, kun panoksena voi olla ihmisten luottamus todistetusti toimivaan hoitoon.

Päivitetty 26.3.2020 klo 13:42: Tekstin kirjoituksellista asua on oikaistu Luomu-käsitteen osalta lukijapalautteen perusteella. Oikaisun perusteena on se, että Luomu-lyhenne tarkasti määriteltynä tarkoittaa EU-asetuksessa määriteltyä tuotantotapaa ja tämä ei käynyt ilmi alkuperäisessä tekstissä. Lisäksi artikkelissa on tarkennettu kohtaa, jossa kerrotaan luomutuotannon päästöistä. Aiempi ilmaisutapa oli epätarkka ja liian ehdoton olemassa olevaan tietoon nähden.

Teksti on osa Vastalääke.fi:n Puheenvuorot-sarjaa, jossa julkaistaan mielipidekirjoituksia terveysaiheista. Lue myös tutkittuun tietoon perustuva artikkeli luontaistuotteiden ja lääkkeiden eroista ja niiden yhteiskäytöstä.

Miikka Kiviranta

Lääketieteen kandidaatti, nuori tutkijan alku ja Vastalääkkeen perustajajäsen. Käyttää vapaa-aikansa mieluiten luonnossa liikkuen, ruokaa laittaen ja kirjoja lukien. Viime aikoina hän on kiinnnostunut myös tiedeviestinnästä ja sosiaalisesta mediasta valeuutisten leviämiskanavana.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

Samuli Keskiväli

Kirjoittaja on 24-vuotias lääketieteen kandidaatti. Vapaa-ajallaan hän liikkuu aktiivisesti, toimii Pelastakaa Lapset ry:n sporttikummina sekä seuraa uutisista etenkin taloutta ja politiikkaa. Kirjoittajan mielestä erilaisten ihmisten ja mielipiteiden ymmärtäminen on tärkeää ja hän toivoo laadukkaampaa keskustelukulttuuria etenkin tieteestä. Autiolle saarelle hän ottaisi mukaan suomalaisen terveydenhuollon.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA