Veriryhmädieetit – tukeeko tiede teoriaa niiden terveyshyödyistä?

Teksti: Mira Kokko | Kuva: Jane Doan palvelusta Pexels

Tutkimukset eivät anna lopullista vastausta veriryhmädieettien tehosta. Teoria niiden taustalla on kuitenkin vailla tieteellistä pohjaa.

Veriryhmädieetin toi ensi kertaa suuren yleisön tietoisuuteen luontaislääketieteeseen erikoistunut lääkäri Peter J. D’Adamo vuonna 1996 julkaistussa kirjassaan Syö oikein oman tyyppisi mukaan (suomenkielinen laitos WSOY 2010).

Kirja nousi hetkessä New York Timesin myyntimenestykseksi ja veriryhmiin perustuva ruokavalio dieettimaailman ilmiöksi.

Veriryhmädieetin noudattaminen on D’Adamon oppien mukaan ratkaisu niin ruoansulatusvaivoihin, painonhallintaan kuin pidempään elinikäänkin.

Vaikka keskustelu veriryhmädieeteistä onkin viime vuosina hieman hiipunut, edelleen monet ihmiset – julkisuuden henkilöistä aina keskustelupalstojen anonyymeihin – vannovat dieetin nimeen.

Aiheeseen paneutuneet tutkimukset eivät kuitenkaan ole onnistuneet osoittamaan, että veriryhmädieetin noudattaminen toisi ihmiselle merkittäviä terveyshyötyjä.

Mikä ihmeen veriryhmädieetti?

Alunperin menestyskirjailija Peter J. D’Adamon isän James L. D’Adamon kehittämä veriryhmädieetti perustuu teoriaan, jonka mukaan ruoka-aineiden sisältämät lektiinit reagoivat ihmisen elimistössä eri tavoin riippuen tämän veriryhmästä. Lektiinit ovat hiilihydraatteja sitovia proteiineja, joita on kaikissa ruoka-aineissa ja lisäravinteissa. 

Veriryhmädieettiteorian mukaan ihmisen syödessä ruokaa, joka on hänen veriryhmälleen sopimatonta, ruoan sisältämät lektiinit aiheuttavat verisolujen yhteenliimautumista ja saavat näin veren sakkautumaan. Tästä solujen yhteenliimautumisesta voisi teorian mukaan seurata erinäisiä haittoja, kuten ruokailun jälkeistä turvotusta ja ilmavaivoja, väsymystä, ihottumaa sekä nivelkipuja.

D’Adamon esittelemä teoria veriryhmädieetin taustalla on kuitenkin kyseenalainen, sillä tutkimusten mukaan suurin osa lektiineistä reagoi samalla tavoin kaikkien ABO-veriryhmien kanssa.

Toinen D’Adamon perustelu veriryhmädieetille on hänen kehittelemänsä teoria veriryhmien evoluutiosta. Koska veriryhmät ovat D’Adamon mukaan syntyneet eri aikoihin, ihmisen ruokavalio on muokkautunut yhdessä veriryhmien kehityksen kanssa.

Vaikka veriryhmien evoluutiota on tutkittu, ei vielä olla päästy varmuuteen siitä, mikä veriryhmä on syntynyt ensimmäisenä ja missä järjestyksessä muut ryhmät ovat seuranneet.

Tältäkään osin veriryhmädieetin peruslähtökohdat eivät siten perustu tieteeseen.

Minkälainen veriryhmään perustuva ruokavalio sitten olisi?

Syö oikein oman tyyppisi mukaan -kirjassa kuvaillaan, että ensimmäisenä kehittyi O-veriryhmä, joka sai alkunsa kivikaudella ihmislajin noustessa ravintoketjun huipulle.

Kirjan mukaan kivikaudella eläneet Cromagnoninihmiset olivat taitavia metsästäjiä ja elivät pitkälti pelkällä riistalla. Tästä syystä O-veriryhmän edustajille sopisi parhaiten runsasproteiini- ja rasvapitoinen eläinperäinen ruokavalio, ja toisaalta heidän tulisi välttää erityisesti viljatuotteita. 

Seuraavaksi D’Adamon teorian mukaan syntyi A-veriryhmä, kun esi-isämme levittäytyivät Afrikasta Eurooppaan ja Aasiaan. Tällöin ihmiset perustivat ensimmäistä kertaa pysyviä yhdyskuntia ja alkoivat viljellä maata. D’Adamon mukaan tämä muutos johti siihen, että A-tyypin ihmisille sopiva ruokavalio sisältäisi paljon kasviksia ja hiilihydraatteja, kun taas lihaa ja rasvaa tulisi välttää. 

B-tyypin veriryhmän kuvaillaan kirjassa kehittyneen Himalajan ylängöllä välillä rajustikin muuttuvissa olosuhteissa, minkä seurauksena B-tyypin ihmisten ruokavaliosta muodostui monipuolinen ja joustava. He voisivat käyttää hyväksi niin kasvi- kuin eläinkunnankin tuotteita.

B-veriryhmän edustajien tulisi kuitenkin välttää linssejä, tomaatteja, maapähkinöitä, maissia, vehnää, tattaria, seesaminsiemeniä ja kanaa, sillä D’Adamon teorioiden mukaan ne aiheuttavat näissä ihmisissä väsymystä, nesteen kertymistä elimistöön sekä veren sokeripitoisuuden laskua. 

Tähän mennessä veriryhmädieettihypoteesin mahdollista paikkansa pitävyyttä ei ole vielä missään tutkimuksessa onnistuttu osoittamaan.

AB on veriryhmädieettiteorian mukaan veriryhmistä uusin, minkä lisäksi se on myös harvinaisin veriryhmä. Koska AB-tyyppi on veriryhmien A ja B yhdistelmä, myös sen edustajille suositeltu ruokavalio olisi yhdistelmä A- ja B-tyyppien ruokavalioista. D’Adamo suosittelee AB-veriryhmäläisiä välttämään kofeiinia ja alkoholia sekä savustettua tai suolattua lihaa, kun taas esimerkiksi merenelävät ovat kirjan mukaan AB-tyypin ihmisille hyvä proteiinin lähde. 

Kirjan kuvaama veriryhmädieetti ei rajoitu vain ruokavalioon, vaan siihen kuuluu myös liikuntasuosituksia.

O-ryhmälle sopisi D’Adamon mukaan parhaiten kuormittava ja kovatehoinen liikunta, A-ryhmälle taas jokin rauhallisempi urheilulaji, kuten jooga. B-tyypille ihanteellisia lajeja olisivat yhdessä muiden kanssa harrastettavat lajit, kuten tennis. AB-tyyppi nauttii teorian mukaan niin A-ryhmän hidastempoisesta liikunnasta kuin B-ryhmän taitolajeistakin.

Veriryhmädieetin toimivuutta ei ole onnistuttu osoittamaan tutkimuksissa

Veriryhmädieetin toimivuutta käsitteleviä tutkimuksia on tehty verrattain vähän. Tästä kertoo esimerkiksi vuonna 2013 julkaistu systemaattinen katsaus, jossa lopulta kuudestatoista veriryhmädieettiä käsittelevästä artikkelista vain yksi täytti asetetut tutkimuskriteerit.

Tämäkään artikkeli ei suoranaisesti käsitellyt ABO-veriryhmädieetin terveysvaikutuksia, vaan tutki LDL- eli ”pahan” kolesterolin muutosta eri MNS-veriryhmien edustajien välillä, kun osallistujat noudattaessa vähärasvaista ruokavaliota.

Systemaattisen katsauksen perusteella tieteellistä näyttöä ei löytynyt siitä, että veriryhmädieetin noudattaminen toisi ihmiselle sen väitettyjä terveyshyötyjä. Katsauksen mukaan tämän vahvistamiseksi pitäisi tehdä uusia tutkimuksia, joissa verrataan terveysvaikutuksia tiettyä veriryhmäruokavaliota noudattavien ja vakioruokavaliota noudattavien välillä aina tietyn veriryhmän sisällä.

Yksittäisempiä uudempiakin tutkimuksia löytyy. Vuonna 2018 julkaistiin kanadalainen tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää vaikuttaako ihmisen veriryhmä ruokavaliointerventioiden toimintaan ylipainoisilla aikuisilla ja toisaalta, kuinka tietyn veriryhmäruokavalion seuraaminen tähän vaikutti.

Samalla tutkittiin myös veriryhmädieetin noudattamisen ja kardiometabolisten riskitekijöiden, kuten ylipainon, korkean verenpaineen sekä veren suurentuneen LDL-kolesterolipitoisuuden, välistä yhteyttä.

Yhteensä 973 osallistujaa vastasi yhden kuukauden mittaiseen ruokailukyselyyn ennen kuuden kuukauden pituista ruokavaliointerventiota ja sen jälkeen. Interventio oli joko ravitsemusneuvontaa, viikoittainen ruoan toimitus tai molemmat näistä vaihtoehdoista. Kontrolliryhmäläiset saivat Health Canadan ruokaoppaan. Tämän lisäksi kaikkien osallistujien ABO-veriryhmät määritettiin. 

Näiden valintojen vaikutus terveyteen ei kuitenkaan ole riippuvainen veriryhmästä, vaan niistä hyötyvät kaikki verityypistään riippumatta.

Kyselyn tulosten perusteella osallistujat jaettiin jälkeenpäin ryhmiin sen mukaan, minkä veriryhmän veriryhmädieetin mukaista ruokavaliota osallistujien itse raportoima ruokavalio eniten muistutti. Tämä jako tehtiin pisteyttämällä ruoka-aineita veriryhmäruokavaliokirjan luokittelujen mukaan positiivisiksi, negatiivisiksi ja neutraaleiksi.

Kukaan tutkittavista ei siis suoranaisesti seurannut tiettyä veriryhmädieettiä tai oman veriryhmänsä mukaista ruokavaliota, mikä tekee tutkimusasetelmasta kyseenalaisen.

Tutkimuksen tulosten mukaan esimerkiksi A-tyypin ruokavaliota noudattavien keskuudessa BMI aleni ja B-tyypin ruokavaliota noudattavilla vyötärön ympärysmitta pieneni. Nämä parannukset voidaan kuitenkin selittää sillä, että veriryhmädieetin mukaisen prosessoimattoman ja runsaasti kasviksia sekä hedelmiä sisältävän ruokavalion on yleisesti osoitettu alentavan verenpainetta sekä vähentävän sepelvaltimotaudin riskiä. Havaittu yhteys oli lisäksi riippumaton ihmisen veriryhmästä, mikä viittaa siihen, että D’Adamon teoria veriryhmädieeteistä ei ole pätevä.

Yksi tuoreimmista aiheesta tehdyistä tutkimuksista on tammikuussa 2022 julkaistu kreikkalainen pilottitutkimus, jossa tutkittiin veriryhmien vaikutusta ruokavaliotottumuksiin ja tupakointiin. Tämäkään tutkimus ei siis suoranaisesti tutkinut veriryhmädieetin toimivuutta, vaan tarkasteli mahdollisia yhteyksiä ihmisen veriryhmän ja ruokavalintojen välillä.

Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ABO-veriryhmien ja ruokavaliota kuvaavien muuttujien välillä, mutta tässäkin tutkimuksessa todettiin, että päätelmien tekemiseksi veriryhmien vaikutusta käsitteleviä tutkimuksia pitäisi tehdä enemmän laajemmilla populaatiolla ja eri ihmisryhmillä.

Yhteenvetona tähän mennessä veriryhmädieettihypoteesin mahdollista paikkansa pitävyyttä ei ole vielä missään tutkimuksessa onnistuttu osoittamaan luotettavasti.

Tästä voidaan päätellä toisin sanoen, että D’Adamo ei perusta teorioitaan tieteelliselle tutkimukselle. Samasta syystä voidaan myös pohtia sitä, onko asian tutkimiseen edes perusteltua käyttää lisää tutkimusresursseja.

Kannattaako veriryhmädieetin seuraaminen?

Katsaus tutkimuksiin osoittaa, ettei veriryhmädieetin väitettyjä terveyshyötyjä ole onnistuttu todistamaan. Toisaalta veriryhmät saattavat jossain määrin vaikuttaa joidenkin sairauksien riskeihin sekä suoliston mikrobiston koostumukseen, joten niiden vaikutusta ruokavalioon ei voi täysin sulkea pois.

ABO-veriryhmät on yhdistetty eroavaisuuksiin esimerkiksi malarian, tyypin II diabeteksen sekä laskimotukoksen riskissä.

Myös Covid-19-infektion vaikeusasteen on epäilty olevan jossain määrin yhteydessä veriryhmiin, mutta asiasta ei ole varmuutta. Veriryhmien on osoitettu olevan myös yhteydessä suoliston mikrobiston koostumukseen. Mikrobiston tehtävänä on lähinnä imeytymättömien hiilihydraattien hyödyntäminen paksusuolessa. 

Tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan tue D’Adamon teoriaa veriryhmien evoluutiosta ja lektiinien interaktiosta sekä niihin perustuvasta kullekin veriryhmälle parhaiten soveltuvasta ruokavaliosta.  

On huomattava, että erityisesti veriryhmädieettiin lukeutuvan O-veriryhmän ruokavalio eroaa yleisistä ravitsemussuosituksista, sillä se suosii runsasta lihan ja eläinperäisen rasvan kulutusta sekä vähäistä viljojen käyttöä.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kannustetaan sen sijaan lihavalmisteiden ja lihan käytön vähentämiseen sekä tyydyttymättömän rasvan, kuten kasviöljyjen, pähkinöiden ja kalan, käytön lisäämiseen. 

Veriryhmädieetti kannustaa kuitenkin myös syömään paljon kasviksia ja hedelmiä sekä välttämään pitkälle prosessoituja ruokia, mikä edistää terveyttä.

Näiden valintojen vaikutus terveyteen ei kuitenkaan ole riippuvainen veriryhmästä, vaan niistä hyötyvät kaikki verityypistään riippumatta.

Mira Kokko

Kirjoittaja on lääketieteen opiskelija Turun yliopistosta. Lääketieteen saralla hänen erityisiä mielenkiinnon kohteitaan ovat psykiatria sekä kansanterveys. Kirjoittaja haluaa omalta osaltaan edistää laaja-alaista ymmärrystä mielenterveydestä ja vähentää mielenterveyshäiriöihin liittyviä ennakkoluuloja. Hän toimiikin vapaaehtoisena nuorten mielenterveyttä tukevassa M.U.L.L.E.-projektissa. Rentoutuessaan kirjoittaja nauttii pitkistä kävelyistä, syvällisistä keskusteluista ja tanssimisesta.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA