Synnytys suunnitellusti kotona – riskibisnestä vai varteenotettava vaihtoehto?

Teksti: Sonja Niemi | Kuva: cottonbro palvelusta Pexels

Onko kotisynnytys varteenotettava ratkaisu äitiyshuollon ongelmiin ja sairaalapelkoihin vai leikittelyä äidin ja lapsen hengellä? 

Suomessa lähes kaikki synnyttävät synnytyssairaaloissa. Kuitenkin esimerkiksi #minämyössynnyttäjänä-kampanja ja sen myötä virinnyt keskustelu synnytysväkivallasta ovat nostaneet kotisynnytyksen tapetille.

Suomen nykyinen äitiyshuollon malli on kansainvälisesti menestyneimmästä päästä. Äitiyskuolleisuus ja imeväisikäisten kuolleisuus ovat maailman pienimpiä.

Eri tilastoissa mitataan äitiyshuollon onnistuneisuutta myös muilla luvuilla. Näitä ovat esimerkiksi keisarileikkausten, imukuppisynnytysten ja vakavien repeämien määrä, jotka kertovat epäsuorasti synnytyksissä mahdollisesti tapahtuneista komplikaatioista. Suomessa myös nämä luvut ovat verrattain alhaiset.

THL:n vuosittain julkaisemassa Perinataalitilastossa näkyy kuitenkin jatkuvaa pientä kasvua erityisesti keisarileikkauksissa ja imukuppisynnytyksissä. Lisäksi keskustelussa esiintyvät ikävät kokemukset kiireestä ja kliinisestä ympäristöstä laittavat pohtimaan, onko järjestelmässämme puutteita.

Kaiken kaikkiaan suomalaisesta äitiyshuollon laadusta voi ja saa olla ylpeä. Sen vuoksi on perusteltua kiinnittää huomiota juuri huonoihin kokemuksiin. Voisiko kotisynnytyksessä olla niihin yksi mahdollinen ratkaisu?

Mikä ihmeen kotisynnytys?

Kun puhutaan kotisynnytyksestä, viitataan synnytykseen, joka tapahtuu etukäteen suunnitellen terveydenhuollon ammattilaisten avustamana. Keskustelussa ei siis ole kyse pakon sanelemasta synnytyksestä kotona, vaikkapa yllättävän nopean tai varhaisen synnytyksen vuoksi, vaan harkitusta valinnasta.

Kotisynnytys on nykyään Suomessa harvinaista. Sen valitsee THL:n tilastojen mukaan muutama kymmenen synnyttäjää vuodessa. 

Käytännössä kotisynnytyksessä järjestelyt ovat perheen vastuulla. Tähän sisältyy esimerkiksi avustavien kätilöiden ja/tai lääkäreiden etsiminen ja palkkaaminen ja tarvittavan välineistön saatavuuden varmistaminen. Hintaa tälle kaikelle tulee useampia tuhansia euroja.

Itse synnytys etenee kuten normaali alatiesynnytys. Osassa kotisynnytyksistä voidaan myös lopulta päätyä siirtymään sairaalaan, mikäli esimerkiksi tehokkaampaa kivunlievitystä tarvitaan.( 1, 2)

Vapaasynnytys puolestaan on vielä harvinaisempi ilmiö. Se poikkeaa merkittävästi tyypillisestä kotisynnytyksestä.

Tärkein ero on että avustamaan ei haluta kätilöä tai lääkäriä. Syitä tälle on useita. Synnytystä voidaan esimerkiksi pitää asiana, johon lääketieteen läsnäolo ei kuulu tai yksityisenä henkisenä kokemuksena. Läsnä saattaa tällöin olla vain oma puoliso, doula tai muu synnytystukihenkilö. 

Kotisynnytyksen edut – miksi jotkut valitsevat kotisynnytyksen?

Synnyttäjällä on itsemääräämisoikeus valita synnyttää kotona, ja tämän valinnan taustalla voi olla useita erilaisia syitä. Yksi suurimmista kotisynnytykseen liitetyistä eduista on mahdollisuus synnyttää omilla ehdoillaan, turvallisessa ja tutussa ympäristössä.

Kotisynnytyksessä tiedetään myös valmiiksi, että läsnä tulee olemaan tietty kätilö. Tämä voi osaltaan lievittää synnytykseen liittyvää pelkoa ja stressiä. Lisäksi kotisynnytys mahdollistaa lähipiirin läsnäolon synnytyksessä helposti.

Taustalla voi olla pelko siitä, ettei saa ääntään kuuluville. 

Osalle kotisynnytyksen taustalla on kuitenkin aiempi pelottava tai muulla tavoin ikävä synnytyskokemus synnytyssairaalassa.

Joillekin sairaala itsessään on muuttunut ahdistavaksi ympäristöksi, ja siksi koti nähdään miellyttävämpänä vaihtoehtona. Taustalla voi olla myös pelko siitä, ettei saa ääntään kuuluville synnytykseen liittyvistä hoitotoimenpiteistä päätettäessä. 

Valvira kuitenkin sanoittaa lainsäädännön pohjalta varsin yksiselitteisesti, että kaikkiin toimenpiteisiin kuuluu olla potilaan suostumus ja hoidosta tulee olla oikeus kieltäytyä.

Onko kotisynnytys turvallista?

Keskustelun suurin kiistakapula lienee turvallisuus. Synnyttämiseen liittyy aina omat riskinsä, tapahtuipa synnytys kotona tai sairaalassa. Sairaaloissa hankaliin synnytyksiin liittyvä riski on kuitenkin selkeästi pienempi kuin kotona. 

Kotisynnytyksen sijaan sairaalaa suositellaankin ensisijaiseksi synnytyspaikaksi kaikkiin synnytyksiin.

THL:n äitiysneuvolaoppaan mukaan kotisynnytys sopii kuitenkin parhaiten matalan riskin synnytyksiin. Tämä tarkoittaa muun muassa että synnyttäjä on perusterve uudelleensynnyttäjä, jonka raskaus on edennyt odotusten mukaan ja sikiö on hyvässä asennossa kohdussa.

Lisäksi avustamassa tulisi olisi kaksi terveydenhuollon ammattilaista, joko kaksi kätilöä tai kätilö-lääkäripari. Hätätilanteiden varalta sairaalaan tulisi päästä siirtymään mahdollisimman nopeasti, alle kahdessakymmenessä minuutissa.

Matalan riskin synnyttäjien kotisynnytyksiin ei juuri liity sairaalasynnytyksiä suurempia kuolleisuuslukuja äidille tai vauvalle. Ne ovat valmiiksi hyvin matalat synnytyspaikasta riippumatta.

Suomesta ei löydy tarpeeksi käyttökelpoista tietoa ja tutkimusta kotisynnytyksen kunnollisen riskiarvion määrittämiseen. Kaiken kaikkiaan aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa esiintyy paljon ristiriitaisuuksia ja vaihtelevuutta.

Useamman kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta (1, 2, 3 ) voidaan kuitenkin päätellä, että matalan riskin synnyttäjien kotisynnytyksiin kätilön läsnäollessa ei juuri liity sairaalasynnytyksiä suurempia kuolleisuuslukuja äidille tai vauvalle. Ne ovat valmiiksi hyvin matalat synnytyspaikasta riippumatta.

Kun synnytykseen siis liittyy jo valmiiksi pieni riski hankaluuksille, synnytys kotona voi olla suhteellisen turvallista.

Silti niin sanottu matala riskiprofiili ei takaa etteikö täysin yllättäviä hätätilanteita esiintyisi. Lisäksi suuremman riskin synnytyksiin mahdollisesti liittyvät ongelmat ovat sellaisia, että niitä voidaan hoitaa vain sairaalaolosuhteissa.

Suomessa harvinaisuus hankaloittaa vertailua

Suomessa kotisynnytys ei ole vakiintunut käytäntö. Tämä on syytä muistaa turvallisuutta arvioitaessa kansainvälisten esimerkkien perusteella. Niissä kehittyneissä maissa, joissa kotisynnytys on kohtuullisen yleistä, on luontaisesti helpompi löytää kokeneita ammattilaisia avustamaan ja neuvomaan.

Kotisynnytykset on myös otettu osaksi terveydenhuoltoa ja yhteiskuntaa eri tavoilla eri maissa. Suomessa kotisynnytykset ovat puolestaan niin harvinaisia, että suoran vertailun tekeminen esimerkiksi Alankomaihin, joissa noin viidesosa synnytyksistä tapahtuu suunnitellusti kotona, ei anna kovin luotettavaa tietoa.

Joskus aikaa sairaalahoidolle ei ole kuin minuutteja siinä vaiheessa, kun tilanne on ilmiselvästi hengenvaarallinen.

Keskustelussa kotisynnytyksestä on lisäksi tärkeä muistaa, että vapaasynnytys on hyvin erilainen tilanne. Tarkkoja lukuja turvallisuudesta ei löydy. Osasyynä tähän on ilmiön harvinaisuus.

Turvallisuutta voidaan kuitenkin tarkastella muilta näkökulmilta. Jotain voi jäädä huomaamatta, jos arviota synnytyksen tapauskohtaisesta riskistä ei tehdä. Tällöin kotona synnyttämisestä voi tulla paljon luultua vaarallisempaa.

Lisäksi on aina mahdollista, että synnytys johtaa tilanteeseen, jossa äidin, vauvan tai molempien henki on uhattuna ilman sairaalahoitoa. Näiden tilanteiden varomerkkien tunnistaminen ajoissa vaatii pätevän koulutuksen ja kokemuksen synnytyksistä.

Joskus aikaa sairaalahoidolle ei ole kuin minuutteja siinä vaiheessa, kun tilanne on ilmiselvästi hengenvaarallinen. Kotona tämä johtaisi siis tragedioihin, jotka sairaalassa olisi erittäin todennäköisesti voitu hoitaa.

Kotisynnytys on yksi muttei ainoa ratkaisu pelkoihin

On olemassa synnytykseen liittyviä tarpeita, joihin nykyinen terveydenhuoltomme ei kovin notkeasti taivu. Jos haluaa varmistaa saavansa taatusti tutun kätilön tai hallita synnytysympäristöään täysin, se onnistuu kotona – rahalla.

Toisaalta synnytyssairaaloiden suunnittelussa on jo valmiiksi pyrkimys järjestää mahdollisimman rauhallinen ja turvallinen tila synnyttää. Osalla synnyttäjistä on myös tarjolla mahdollisuus kotiutua jopa jo kuusi tuntia synnytyksen jälkeen.

Kotisynnytys saattaa joskus tuntua ratkaisulta synnyttävälle, jos tilanteeseen liittyy voimakas synnytyspelko nimenomaan sairaalassa synnyttämisestä. Se ei ole kuitenkaan ainoa ratkaisu. Traumojen ennaltaehkäisyllä ja tunnistamisella sekä erilaisilla terapiamuodoilla ja keskustelutuella voidaan käsitellä ja estää synnytykseen liittyviä traumaattisia kokemuksia. (Mäkelä et al.,Traumaattisesta synnytyksestä toipuminen, Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2021;137(1):72-8)

Lisäksi on huomioitava, että kun puhutaan tahdonvastaisten toimenpiteiden pelosta, lain mukaan potilaalla on itsemääräämisoikeus, tapahtuipa synnytys kotona tai sairaalassa.

Synnyttäjällä on oikeus synnyttää niin halutessaan sairaalan ulkopuolella. Toisaalta Suomessa synnyttäjällä on oikeus yhteen maailman turvallisimmista äitiyshuoltojärjestelmistä.

Tällä hetkellä meillä ei ole kattavaa tieteellistä tietoa kotisynnytyksestä Suomessa. Pääasia onkin siis, että kotisynnytystä harkitseva saa puolueetonta, ammattitaitoista ja yksilöllistä neuvontaa oman raskautensa ja tilanteensa soveltuvuudesta kotisynnytykseen – se lienee kaikista käyttökelpoisin riskiarvio päätöksenteossa.

Sonja Niemi

Kirjoittaja lukee luonnonmerkkejä, laiskanläksyjä ja lääketiedettä Kuopiossa. Medisiinariksi ajoi halu päästä tekemään työtä, jossa tiede, humanismi ja sorminäppäryys yhdistyvät ja tekevät parhaimmillaan jonkun elämänpolusta hieman helpomman kuljettavaksi. Selkärankaansa kirjoittaja kuluttaa taideprojektien äärellä ja oikaisee Kuopion kävelymaastojen maisemissa.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA