Naksautteluhoidot – onko niistä hyötyä?

Teksti: Elina Vattulainen | Kuva: Karolina Grabowska palvelusta Pexels

Kivun hoito osteopatialla, naprapatialla ja kiropraktiikalla on suosittu tapa hoitaa selän ja niskan kiputiloja. Mutta mitä niiden tehosta ja turvallisuudesta sanoo tutkimus?

Selkä tai niska jumissa – mutta onneksi jumit saa helposti naksautettua auki osteopaatin, naprapaatin tai kiropraktikon vastaanotolla. Vai mitä sanoo tästä asiasta tiede? 

Tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloista iso osa on seurausta taistelusta, jota ihmislaji käy koko elämänsä ajan painovoimaa vastaan. Siten käytännössä jokainen ihminen kokee jossain vaiheessa lihaksistoon, niveliin ja luihin kohdistuvaa kipua muodossa tai toisessa. 

Hyvä uutinen on, että yli 90 prosenttia näistä kiputiloista on hyvänlaatuisia ja itsestään paranevia. Useimmiten paras hoito niihin on liike ja paras ennaltaehkäisykeino on niveliä sekä rankaa tukevat vahvat lihakset. 

Kuitenkin myös erilaiset naksauttelu-, mobilisaatio- ja manipulaatiohoidot ovat suosittuja tuki- ja liikuntaelimistön kiputilojen hoitomuotoja. Yksi hoitokerta maksaa hoitoa tarjoavasta yrityksestä riippuen 50-100 euroa.

Mitä näistä hoitomuotoista kertoo tutkimusnäyttö – toimivatko nämä hoidot ja kannattaako niihin käyttää rahaa? Entä voiko hoitoihin liittyä riskejä?

Termit tutuksi – mitä manipulaatiohoidot ovat ja mitä niissä tehdään?

Kun puhutaan manipulaatiohoidosta, tarkoitetaan yleisesti sellaista käsin tehtävää hoitotoimenpidettä, jossa käsiteltävä nivel viedään passiivisesti ääriasentoon nopean voimaimpulssin avulla.

Tällöin nivelen fysiologinen normaali liikelaajuus ylitetään hetkellisesti ja käsiteltävästä nivelestä kuuluu nivelpintojen erkaantuessa toisistaan manipulaatiohoidoille tyypillinen naksahdus. Toimenpiteen tarkoituksena on lisätä nivelen liikkuvuutta, poistaa kipua ja sitä kautta edesauttaa hoidettavan toimintakykyä.

Mobilisaatiossa puolestaan itse hoidon tavoite on sama, mutta siihen pyritään nivelen liikelaajuuden ylittävien voimaimpulssien sijaan pehmytkudosten venytyksillä ja hieronnalla. Hoidettavaa niveltä saatetaan esimerkiksi provosoida useaan otteeseen ääriasentoon, mutta nivelen fysiologista liikelaajuutta ei missään vaiheessa ylitetä. (1, 2)

Osteopaateilla, naprapaateilla ja kiropraktikoilla on toisistaan hieman eriävät teoriat tarjoamiensa hoitojen vaikutusmekanismeista.

Tällaisia hoitoja tarjoavat Suomessa esimerkiksi osteopaatit, naprapaatit ja kiropraktikot. Näihin hoitoihin hakeudutaan pääosin tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen vuoksi, mutta jotkut niitä tarjoavat ammatinharjoittajat lupaavat apua myös viskeraalisiin eli sisäelimiin liittyviin ongelmiin, kuten kuukautiskipuihin tai ruoansulatusvaivoihin.

Osteopaateilla, naprapaateilla ja kiropraktikoilla on toisistaan hieman eriävät teoriat tarjoamiensa hoitojen vaikutusmekanismeista, mutta eroja on myös jokaisen ammattinimikkeen sisällä yksittäisten ammatinharjoittajien välillä.

Kaikki nämä ammattinimikkeet ovat nykyään Valviran nimikesuojan alla ja nimikettä saa käyttää, kun ammatinharjoittaja on käynyt terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymän, vähintään nelivuotisen yhtenäisen koulutuksen.

Haasteena on, että erityisesti ulkomailla suoritettujen tutkintojen laatua valvoo erinäisissä maissa erilaiset kiropraktikkojen neuvostot, kuten European Council on Chiropractic Education (ECCE) Euroopassa, mutta koulutusta tarjoavia oppilaitoksia ei ole hyväksytty maailmanlaajuisesti mihinkään rekisteriin. (1, 2)

Suomessa ongelmaan on puututtu ja nykyään laillistetut ammatinharjoittajat löytyvät Valviran JulkiTerhikistä. 

Kolme koulukuntaa – miten ne eroavat toisistaan?

Osteopatia on nykyisistä manipulaatiohoitoja tarjoavista koulukunnista vanhin. Osteopaattisen koulukunnan perustaja Andrew Taylor Still esitti 1800-luvulla teorian ihmisen sairauksien olevan seurausta selkärangan toimintahäiriöistä. Tämä teoria on tavalla tai toisella toiminut muiden myöhemmin syntyneiden koulukuntien selitysmallien pohjana.

Suomessa osteopatia on keskittynyt pitkälti selän manipulaatiohoitoihin, mutta ulkomailla harjoitettavia muita osteopatian muotoja ovat muun muassa kraniosakraaliterapia sekä viskeraalinen, sisäelimiin kohdistuva osteopatia. 

Kraniosakraaliterapiassa uskotaan, että kallon saumoissa on mikroskooppinen rytminen liike, johon kehon tukkeumat ja epätasapaino vaikuttavat.

Viskeraalisessa osteopatiassa sen sijaan käsitellään suoraan vatsan aluetta tarkoituksena vaikuttaa sisäelimien liikkumiseen suhteessa toisiinsa. Tällä uskotaan olevan vaikutusta esimerkiksi moniin toiminnallisiin ruoansulatusvaivoihin.

Osteopaatiksi voi opiskella Suomessa nelivuotisena koulutuksena Metropolia Ammattikorkeakoulussa. (1, 2)

Kolmesta koulukunnasta naprapatia pohjaa toimintaperiaatteensa nykyään lähimmäksi lääketiedettä.

Kiropraktiikan kehitti 1890-luvulla aiemmin magneettiparantajana toiminut Daniel David Palmer. Osteopatian tavoin kiropraktiikka pohjaa teoriansa selkärangan toimintahäiriöille ja nikamien lukitustiloille. 

Suomessa ei ole tarjolla koulutusta kiropraktiikasta, joten Valviran nimikesuojatun ammattinimikkeen saamiseksi tulee ammatinharjoittajan olla käynyt kiropraktiikan vähintään neljän vuoden korkeakoulututkinto ulkomailla. 

Naprapatia-koulukunnan isä Oakley Smith oli alunperin Palmerin kouluttama kiropraktikko, mutta hylkäsi kiropraktisen teorian nikamien lukitustiloista ja alkoi luomaan omaa hoitoteoriaansa 1900-luvun alussa.

Erona kahteen muuhun manipulaatiohoitoja tarjoavaan koulukuntaan, Smith laajensi naprapaattiset hoidot käsittämään niveltekniikoiden lisäksi pehmytkudoskäsittelyt. Näistä kolmesta koulukunnasta naprapatia pohjaa toimintaperiaatteensa nykyään lähimmäksi lääketiedettä ja näyttöön perustuvaa tietoa. 

Suomessa naprapatiaa voi opiskella nelivuotisena koulutuksena Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. (1, 3)

Onko manipulaatiohoitojen toimintaperiaatteesta näyttöä?

Sekä osteopaatit että kiropraktiktikot selittävät eri sairauksien syntyä erilaisilla selkärangan toimintahäiriöillä.

Tällaisia toimintahäiriöitä on muun muassa nikaman niin sanottu osteopaattinen leesio tai subluksaatio, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa nikaman lukitustilaa. Sairaudet ja kiputilat ajatellaan pystyvän parantaa sillä, että ranka suoristetaan asettamalla sijoiltaan mennyt nikama paikoilleen ja mahdollistetaan siten veren ja imunesteen pääsy oireilevalle alueelle sekä hermoston optimaalinen toiminta.

Myös kireät lihakset, faskiat eli lihaskalvot ja jänteet saattavat näiden hoitoteorioiden mukaan olla elimistön nesteiden kulkua rajoittava tekijä. Purkamalla tällaiset esteet nesteiden kulussa ja hermoston toiminnassa ajatellaan edesautettavan kehon kykyä parantaa itse itsensä. (1, 2, 4)

Vielä ei tiedetä, onko faskian paksuuntuminen selkäkivun syy vaiko seuraus.

Tällaista niin sanottua osteopaattista leesiota tai subluksaatiota ei ole tieteellisesti kuitenkaan pystytty osoittamaan. Myöskään rangan virheellisten asentojen ei ole havaittu olevan yhteydessä paikallisen selkä- tai niskakivun esiintymiseen. (5, 6, 7, 8)

Lihaskalvojen osalta tutkimussarkaa vielä riittää. Vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin nimittäin kroonista alaselkäkipua sairastavilla potilailla olevan noin 25 prosenttia paksummat faskiat lantion alueella, kuin oireettomalla verrokkiryhmällä. (9) Havainto on tosin toistaiseksi ainoa laatuaan, eikä vielä tiedetä, onko faskian paksuuntuminen selkäkivun syy vaiko seuraus. 

Voisiko lihasfaskioita venyttämällä tai “vapauttamalla” sitten saada helpotusta kipuoireisiin, kuten manipulaatiohoitoja tarjoavat koulukunnat esittävät? Tutkimusten valossa ei, sillä lihasfaskioiden käsittely vaatisi aivan valtavia voimia, jotta niiden rakenteessa tapahtuisi edes yhden prosentin verran muutosta niiden perustilaan nähden.

Näin ollen teorialle siitä, että lihasfaskioita pystyttäisiin manuaaliterapialla jollain tavalla vapauttamaan tai venyttämään, ei ole saatu tutkimuksista tukea. Mitä todennäköisimmin hoidon antajan käsin tuntema vaikutelma faskian “vapautumisesta” johtuu muutoksista alueen pehmytkudosten rakenteessa, eikä niinkään itse faskiassa. (10)

Saavatko potilaat apua vaivoihinsa naksautteluhoidoista?

Olipa teoriat hoitojen mekanismeista todellisia tai ei, keskeinen kysymys on, voidaanko hoidoilla auttaa potilaan vaivoissa.

Subjektiivisessa eli potilaan kokemassa kivunlievityksessä näyttö manipulaatiohoitojen tehosta on vaihtelevaa. Tutkimustuloksista löytyy sekä manipulaatiohoitoja puoltavia tutkimuksia että niitä, joiden mukaan näyttöä tehosta ei ole. (11, 12) 

Vihreää valoa manipulaatiohoidoille näyttävissä meta-analyysitasoisissa katsauksissa todetaan tutkittavilla hoidon vaikutuksesta aiheutuvaa kivunlievitystä sekä toimintakyvyn kasvua. (13) Monissa tutkimuksissa linjataan, että aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimusta. (18, 19) Toisaalta on on kyseenalaistettu, kuinka paljon hoidolla oikeasti on vaikutusta potilaan elämänlaatuun. (14) 

Manipulaatiohoitojen nimiin vannovat myös monet urheilijat. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, ettei hoidoilla näyttäisi olevan käytännön vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn oireettomilla aikuisilla. (15)

Manipulaatiohoitoja koskevissa tutkimuksissa näytön asteen on todettu olevan kohtalaista tai niukkaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? 

Esimerkiksi aikuisten niskakivun Käypä Hoito -suosituksissa todetaan, että “manipulaatiohoito saattaa vähentää kipua akuutissa niskakivussa, mutta tietoa vaikuttavuudesta ei ole, jos verrataan manipulaatiota toiseen aktiiviseen hoitomuotoon”. Toteamus pohjaa katsaukseen, jossa todetaan lähes 51 alkuperäistutkimuksen olevan tutkimusasetelmiltaan puutteellisia ja näin ollen tutkimusten positiivinen tulos voisi olla seurausta esimerkiksi julkaisuharhasta eli siitä että myönteiset havainnot tulevat useammin julkaistua kuin kielteiset. 

Käypä Hoito –suositusten perusteella manipulaatiohoidot eivät ole akuutissa, alle 6 viikkoa kestäneessä alaselkäkivussa vaikuttava hoitomuoto. Sekä pitkittyneessä eli 6-12 viikkoa kestäneessä niin kutsutussa ”subakuutissa” että kroonisessa yli 3kk kestäneessä selkäkivussa manipulaatiohoito on vaikuttavuudeltaan samanveroista kuin yleislääkärin vastaanotollaan tarjoama tavanomainen hoito, jossa potilasta kannustetaan normaaliin arkiaktiivisuuteen tarvittaessa lääkkeellisen tai lääkkeettömän kivunlievityksen turvin.

Niskakivun osalta Käypä Hoito -suosituksessa todetaan, ettei manipulaation pitkäaikaisesta vaikuttavuudesta ole näyttöä. Lyhytaikaista hyötyä saattaa olla osana muuta hoitoa, mutta vaikuttavuus ei ilmeisesti eroa tavanomaisesta yleislääkärin hoidosta. Kaularangan manipulaatiota ei suositella niskakivun hoidossa myöskään sen mahdollisten haittavaikutusten takia. 

Onko manipulaatiohoidoista haittaa?

Kuten kaikkiin hoitoihin, myös manipulaatiohoitoihin liittyy riskejä sekä haittavaikutuksia. Eniten tietoa on kertynyt niskan alueen käsittelyistä aiheutuneista haitoista.

Tavallisimpia haittoja on huonosta manipulaatiotekniikasta johtuva käsiteltävän alueen kipeytyminen, jolloin hoito on ilmeisesti kohdistunut väärälle alueelle. 

Enemmän huolta herättävät kuitenkin vakavammat komplikaatiot. Kaularangan alue on rakenteellisesti hyvin herkkä, sillä lähellä kulkee ydinjatkeen ja selkäytimen lisäksi tärkeitä verisuonia, jotka tuovat verta aivoihin. Erityisesti kahden ylimmän kaularangan nikaman käsittelyistä vakavimpina komplikaatioina on kuvattu halvaantumiseen tai kuolemaan johtaneita tapauksia, kun käsittelystä on seurannut selkäydinvamma, nikamamurtuma tai nikamavaltimon repeäminen tai aivoinfarkti. (2, 16).

Edellä kuvatut haitat ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja niitä on kuvattu lukumääräisesti vähän. Haittavaikutuksia ei esimerkiksi ilmennyt vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa, jossa niiden esiintymistä nimenomaan kartoitettiin. (17)

Manipulaatiohoitoja harjoittavien koulukuntien käyttämä puhetapa ”nikamien sijoiltaanmenosta ja paikalleen laitosta ja kehon epätasapainosta” on ongelmallista.

Eräissä tiloissa manipulaatiohoito minne tahansa annettuna on täysin vasta-aiheista – eli näissä tilanteissa hoitoa ei tule missään olosuhteissa antaa.

Tällaisiin vasta-aiheisiin kuuluu muun muassa selkärankareuma, vaikea-asteinen nikamasiirtymä, tuore vamma, hermojuurioireisto sekä neurologiset oireet, lisääntynyt verenvuototaipumus esimerkiksi verta ohentavan lääkityksen seurauksena sekä selkärankaa pehmentävät prosessit, kuten osteoporoosi, kasvain ja luukudoksen tulehdus. (2, 16, 18)

Selän manipulaation vakavina haittavaikutuksina on kuvattu muun muassa niin sanottu cauda equina -oireyhtymä, jossa selkäydin ahtautuu lantioristiluualueella. Tila vaatii välitöntä kirurgista hoitoa pysyvien hermovaurioiden estämiseksi. Tila on ylipäätään harvinainen ja manipulaatiohoidon seurauksena sellaisen on kuvattu syntyneen vain yksittäisen tapausselostuksen muodossa. (18)

Edellä kuvattujen hoidon suorien haittojen lisäksi joidenkin manipulaatiohoitoja harjoittavien käyttämä puhetapa nikamien sijoiltaanmenosta ja paikalleen laitosta ja kehon epätasapainosta on ongelmallista.

Jos normaalit kehon kipuilut tulkitaan tarpeeksi käydä ”suoristamassa kroppa” ja ”laittamassa nikamat paikoilleen”, synnytetään tarve manipulaatiohoitojen käyttämiseen harmittomissakin tuki- ja liikuntaelinten vaivoissa, jotka poistuisivat itsestäänkin ajan kanssa ja normaalilla arkiaktiivisuudella. 

Mikä selittää manipulaatiohoitojen suosiota?

Syitä manipulaatiohoitojen suosiolle lienee monia.

Taustalla vaikuttanee pitkä perinne: manipulaatiohoidot ovat vanha hoitomuoto, vaikka nykyiset koulukunnat ovatkin kehittyneet vasta kuluneen sadan vuoden aikana. Lisäksi ne tarjoavat omien sanojensa mukaan vaihtoehdon lääkkeelliselle hoidolle. Lupaus siitä, että manuaaliterapia edistää elimistön kykyä parantaa itse itsensä, kuulostaa harmittomalta.

Hoitojen uskottavuutta saattaa myös lisätä se, että niiden harjoittajat käyttävät asianmukaista terminologiaa anatomisten rakenteiden nimistä ja hoitojen tehosta löytyy paikoin suhteellisen tasokastakin tutkimusnäyttöä. 

Lääkärin normaali kehotus siitä, että kipuoireita tulisi seurailla rauhassa yli kuukauden ajan, tuntuu kipupotilaasta helposti ikuisuudelta.

Vastaanottoajat näiden hoitojen yhteydessä ovat myös keskimääräistä lääkärin vastaanottoaikaa pidempiä. Monien hoitoja tarjoavien yritysten sivuilla kuvataan vastaanottotilanteen kulku: kuinka asiakasta haastatellaan ja hänet tutkitaan tarkasti ennen varsinaisten hoitotoimenpiteiden tekemistä.

Vastaanottoajan päätyttyä ihminen ehkä kokee tulleensa kuulluksi ja saaneensa laadukasta hoitoa, oli itse manipulaatiohoito tieteellisessä mielessä vaikuttavaa tai ei. Samaa kokemusta ei kiireisellä lääkärin vastaanotolla välttämättä saada.

Lisäksi on muistettava, että osa ihmisistä todella kokee saavansa näistä hoidoista nopeaa kivunlievitystä. Oli vaikutus kuinka lyhytaikainen tahansa tai perustui se lumevaikutukseen tai ei, lisää se uskoa hoidon tehokkuuteen ja kiputilan uusiessa hoitojen pariin saatetaan herkästi palata saman helpotuksen toivossa.

Lääkärin normaali kehotus siitä, että kipuoireita tulisi seurailla rauhassa yli kuukauden ajan, tuntuu kipupotilaasta helposti ikuisuudelta. Tällöin ajatus hierontapöydällä tehtävästä nopeasta manuaalisesta kivunlievityksestä tuntuu varmasti erittäin tervetulleelta, oli sen teho pidemmällä aikavälillä tieteellisesti todistettua tai ei. 

Siten on ymmärrettävää, että manipulaatiohoitoihin hakeutuu kipuoireiden kanssa painivia ihmisiä, vaikka hoitojen tehosta pitkällä tähtäimellä ei olekaan yhtenevää näyttöä.

Milloin manipulaatiohoitoja voisi suositella tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoitoon?

Vaikka manipulaatiohoidot eivät ole tutkimusten perusteella arkiliikuntaa vaikuttavampia, niillä saattaisi olla paikkansa tilanteessa, jossa kipu itsessään estää kuntouttavien liikeharjoitteiden suorittamisen.

Tällaisissa tilanteissa manipulaatiohoidot yhdessä suunnitelmallisen, säännöllisen ja vaikeusasteeltaan nousujohteisen kuntouttavan fysioterapian kanssa voisivat olla hyödyllisiä.

Naksauttelun tarjoama väliaikainen kivunlievitys voisi mahdollistaa fysioterapiaharjoitteiden suorittamisen, mikä puolestaan edistäisi kiputilasta kuntoutumista ja samalla ennaltaehkäisisi sen uusiutumista. 

Näin toteutettuna manipulaatiohoidot ovat suhteellisen harmittomia, kunhan hoito ei kohdistu kaularangan alueelle. 

Päivitetty 29.9. Listaus muutoksista ja oikaisuista perusteluineen löytyy kommenteista.

Elina Vattulainen

Kirjoittaja on lääketieteen opiskelija Kuopiosta. Hänen mielestä jokaisella ihmisellä tulisi olla pääsy helposti ymmärrettävän, mutta tutkitun terveystiedon pariin. Vapaa-ajalla kirjoittaja lataa akkujaan urheillen ja läheisten ihmisten kanssa aikaa viettäen.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA