Monien tunnettujen lääkkeiden vaikuttava aine on peräisin luonnosta. Yksinkertaistettuna lääkkeen erottaa luontaistuotteesta se, että lääkkeen tehoa on tutkittu vuosia erilaisilla kokeilla. Mielikuva luontaistuotteen turvallisuudesta lääkkeeseen verrattuna on siis ainakin osittain perusteeton.

Mitä eroa on luontaistuotteella ja lääkkeellä?

06/06/2019
itsehoitolääkeluontaistuotemäkikuismaravintolisävitamiinit & lisäravinteet

Tämä artikkeli tuotettiin Kansanvalistusseuran Medialukutaitoa terveydestä -projektissa. Projektiin saatiin rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksesta medialukutaidon edistämiseen.

Teksti: Miikka Kiviranta & Samuli Keskiväli

Lääkkeiden matka luonnosta tai laboratoriosta apteekin hyllyyn on syystä pitkä ja kivinen, eivätkä lääkkeet usein sovi käytettäväksi yhdessä luontaistuotteiden kanssa. Merkittävä osa luontaistuotteista kuuluisi lääkelain sääntelyn piiriin.

Kuvitellaan 65-vuotias Sirpa, joka kärsii lievästä masennuksesta.

Sirpa ostaa kaupasta ystävänsä suosituksesta luonnonmukaista mäkikuismauutetta (Hypericum perforatum) oireidensa helpottamiseksi. Mäkikuisma on hyväksytty Suomessa lyhytaikaisen lievän masennustilan hoitoon.

Tilanne olisi harmiton, mikäli Sirpa olisi muuten perusterve. Sirpa kuitenkin kärsii eteisvärinästä ja lääkäri on määrännyt Sirpalle veren hyytymistä estävää, yleisesti käytettyä varfariinia veritulppien ehkäisemiseksi.

Mäkikuisma heikentää verenohennuslääkityksen tehoa, koska se lisää varfariinin hajoamista maksassa ja vähentää imeytymistä suolistossa. Mikäli Sirpa käyttää mäkikuismaa vain silloin tällöin, Sirpan veren hyytymisarvot heilahtelevat, sillä varfariinin pitoisuus veressä vaihtelee. Mäkikuisman epäsäännöllinen käyttö altistaa Sirpan siksi vuoroin verenvuodoille ja vuoroin veritulpille.

Luontaistuotteiden ja lääkkeiden yhteiskäyttö on riski

Mäkikuisma on tyyppiesimerkki luontaistuotteiden yhteisvaikutuksista lääkkeiden kanssa. Huoli yhteisvaikutuksista pätee kuitenkin yhtä lailla muihinkin luontaistuotteisiin, kuten esimerkiksi neidonhiuspuuhun (ginkgo) ja ginseng-juureen.

Viranomaisen näkökulmasta terveyteen vaikuttavia tuotteita on kolmenlaisia: lääkkeitä, kasvirohdosvalmisteita ja ravintolisiä.

Luontaistuote on termi, joka viittaa ainoastaan luonnolliseen alkuperään. Tässä mielessä suuri osa lääkkeistäkin on luontaistuotteita, kuten homeesta eristetty penisilliini tai lännenmarjakuusesta saatava paklitakseli. Arkikielessä luontaistuotteilla tarkoitetaan kuitenkin vain kasvirohdosvalmisteita ja ravintolisiä.

Arkikielen termillä määriteltynä luontaistuotteet ovat suuri bisnes Suomessa. Niihin käytetään vuosittain noin 500 miljoonaa euroa, josta ravintolisien osuus on 300 miljoonaa. Usein luontaistuotteiden ostopäätöksen syy on lääkinnällinen, vaikka laki ja lääketiede eivät tunnustakaan niiden käyttöä lääkehoitona. Suomessa puolet luontaistuotekauppojen asiakkaista käyttää lääkkeitä ja luontaistuotteita samanaikaisesti.

Ravintolisien ja rohdosten teho on useimmiten lumelääkkeen veroinen. Luontaistuotteet sisältävät kuitenkin runsaasti vaikuttavia aineita, joilla voi olla tuntemattomia, jopa vaarallisia, yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Tästä syystä itsehoito luontaistuotteella voi olla ongelmallista.

Potilaan tulisi siis muistaa mainita luontaistuotteen käytöstä hoitavalle lääkärille. Samoin lääkäreiden olisi syytä muistaa kysyä potilailta asiasta.

Tutkittu tieto annoksesta ja tehosta erottaa lääkkeen luontaistuotteesta

Luontaistuotteiden markkinaetu lääkkeisiin verrattuna on usein luonnollisuuden ja sitä kautta turvallisuuden mielikuva. Mielikuva on kuitenkin osittain harhaanjohtava.

Kuvitellaan lupaava lääkekasvi, jota haluamme hyödyntää sairauden hoidossa. Normaalissa lääkekehityksessä aluksi kasvista eristetään sen vaikuttava aine. Tämän jälkeen eristettyä uutta lääkeainetta muokataan hyöty-haittasuhteen parantamiseksi.

Sitten lääkeainetta tutkitaan lisääntymisterveyttä sekä perimää vahingoittavien vaikutusten varalta. Lisäksi tutkitaan lääkeaineen vaikutuksia elimistössä, sen imeytymistä, jakautumista, aineenvaihduntaa ja eritystä.

Kliiniset eli ihmisillä tehtävät tutkimukset jakautuvat neljään vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa lääkettä tutkitaan kymmenillä terveillä vapaaehtoisilla, pois lukien syöpälääkkeet, joita annetaan suoraan potilaille jo tässä vaiheessa tutkimuksia.

Toisessa ja kolmannessa vaiheessa lääkeainetta annetaan potilaille. Näihin vaiheisiin osallistuu tuhansia ihmisiä. Jos hyödyt ylittävät haitat, lääkkeelle voidaan myöntää myyntilupa. Viimeisessä vaiheessa lääke on markkinoilla ja sen haittavaikutuksista kerätään tietoa.

Lääkkeitä siis tutkitaan niiden kehityksen aikana tarkkaan. Valtaosa lääkkeistä karsiutuu jo ennen kliinisiä eli ihmistutkimuksia ja vielä niiden aikana jopa 54 prosenttia lääkkeistä putoaa pois jatkokehityksestä pääasiassa siksi, ettei niistä löydetä riittävää tehoa.

Täten tutkittu tieto vaikkapa kasvin vaikuttavasta aineesta ihmisen sairauksien hoidossa on se, mikä erottaa lääkkeen luontaistuotteesta.

Oikealla annoksella saavutetaan paras hyöty suhteessa haittoihin

Toinen lääkkeiden turvallisuuden ja hyödyn puolesta puhuva seikka on tieto sopivasta annostelusta.

Vaikuttaville aineille on erittäin olennaista määrittää oikea annos. Liian pieni annos on tehoton ja turhan suuri aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Lääkkeen hyötyjen ja haittojen parhaan tasapainon väliä kutsutaan terapeuttiseksi leveydeksi.

Hypoteettisen lääkeaineen vaikutus suhteessa sen pitoisuuteen veressä. Pienillä pitoisuuksilla ei ole tehoa, ja suurilla esiintyy liikaa haittavaikutuksia. Haluttu hoitovaikutus saadaan aikaan terapeuttisen leveyden alueella.

Esimerkiksi liian suuri annos solunsalpaajaa tappaa liikaa elimistön normaaleja soluja ja saadaan aikaan vakavia haittoja. Toisaalta liian pieni annos ei estä syöpäsolujen lisääntymistä.

Luontaistuotteiden vaikuttavana tekijänä on usein kasvi, josta valmistetaan seos, kuten jauhe tai uute, joka sisältää tuntemattomia vaikuttavia aineita tuntemattomassa suhteessa. Oikean annoksen määrittäminen tällaisesta tuotteesta on mahdotonta.

Jos vaikuttavan aineen ominaisuudet ja annos määriteltäisiin tarkkaan, voitaisiin luontaistuotteestakin saada lopulta lääke. Tällöin tuotetta kutsuttaisiin nimenomaan lääkkeeksi ja sitä saisi myydä vain apteekissa.

Luontaistuotteiden valvonnassa puutteita

Lääkelain alaisia lääkkeitä ja kasvirohdosvalmisteita valvoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Ravintolisiä puolestaan valvoo Ruokavirasto (ent. Evira).

Kaikki tavallisista kaupoista saatavat luontaistuotteet myydään elintarvikkeina, jolloin Ruokavirasto ei tutki niiden koostumusta tai vaikuttavuutta. Tämän seurauksena kaupan hyllylle voi päästä lääkelain alaisia aineita sisältäviä ravintolisiä.

Esimerkin mäkikuismauute kuuluisi siksi vain apteekista saataviin kasvirohdosvalmisteisiin, mutta sitä on silti saatavilla tavallisissa kaupoissa ravintolisänä.

Valvonnan haasteena ovat etenkin verkkokaupasta ostetut ulkomaiset ravintolisät, jotka voivat sisältää vaarallisia ainesosia, kuten muuntohuumeita, kiellettyjä lääkeaineita tai muita lääkkeitä, esimerkiksi potenssilääkkeitä.

Luontaistuotteita säätelevät lääkelaki ja elintarvikelaki. Kasvirohdokset kuuluvat koostumuksen ja käyttötarkoituksen perusteella lääkelain alaisiin tuotteisiin, mutta samoja rohdoksia myydään myös elintarvikelainsäädännön alaisina ravintolisinä.

 

Terveyteen vaikuttavat tuotteet

  • Lääkkeet Lääkelain mukaan ‘’Lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.’’ Fimea katsoo kaikki tämän määritelmän alaiset tuotteet lääkkeiksi koostumuksen ja käyttötarkoituksen perusteella.
  • Kasvirohdosvalmisteet Kasvirohdosvalmisteet ovat vain apteekista saatavia lääkevalmisteita, jotka sisältävät vaikuttavana aineena kasviperäistä ainetta kuten kasvien osat tai kasvirohdostuotetta kuten uutteet ja öljyt. Myös mainittu mäkikuismauute on kasvirohdostuote ja kuuluu täten lääkelain piiriin.
  • Ravintolisät Ravintolisät luetaan Suomessa elintarvikkeiksi. Tyypillisesti ne sisältävät vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvahappoja. Ulkoiselta olemukseltaan ravintolisät muistuttavat lääkkeitä, koska ne ovat usein pillereiden tai yrttiuutteiden muodossa.

Lisäksi lähteinä käytetty:

Birks J. Ginkgo biloba for cognitive impairment and dementia. The Cochrane Database of Systematic Reviews. Julkaistu 21.1.2009.
Geng J. Ginseng for cognition. The Cochrane Database of Systematic Reviews. Julkaistu 8.10.2010.
Karsch-Völk M. Echinachea for treating and preventing the common cold. The Cochrane Database of Systematic Reviews. Julkaistu 20.2.2014.
Mikkonen M. Lääkkeitä, luonnonlääkkeitä vai kotikonsteja – tutkimus kuopiolaisista luontaistuoteasiakkaista. Dosis 2000;16(1):30-40.
Tenhunen A. Luontaistuotteina myydyt kapselit sisälsivätkin vahvaa potenssilääkettä. Savon Sanomat. Julkaistu 17.4.2018. Viitattu 25.1.2019.

Lue myös kirjoittajien mielipidekirjoitus luontaistuotteiden markkinoinnista. 



Miikka Kiviranta

Lääketieteen kandidaatti, nuori tutkijan alku ja Vastalääkkeen perustajajäsen. Käyttää vapaa-aikansa mieluiten luonnossa liikkuen, ruokaa laittaen ja kirjoja lukien. Viime aikoina hän on kiinnnostunut myös tiedeviestinnästä ja sosiaalisesta mediasta valeuutisten leviämiskanavana.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

Samuli Keskiväli

Kirjoittaja on 24-vuotias lääketieteen kandidaatti. Vapaa-ajallaan hän liikkuu aktiivisesti, toimii Pelastakaa Lapset ry:n sporttikummina sekä seuraa uutisista etenkin taloutta ja politiikkaa. Kirjoittajan mielestä erilaisten ihmisten ja mielipiteiden ymmärtäminen on tärkeää ja hän toivoo laadukkaampaa keskustelukulttuuria etenkin tieteestä. Autiolle saarelle hän ottaisi mukaan suomalaisen terveydenhuollon.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

3 ajatusta aiheesta “Mitä eroa on luontaistuotteella ja lääkkeellä?”

  1. Ville Korpelainen

    Hei,

    Kysyisin muutamaa tarkennusta artikeliin. Olen ollut siinä käsityksessä, että kasvirohdosvalmisteet kuuluvat lääkekauppalain piiriin ja niitä & niiden kauppaa valvoo Fimea. Mielestäni luontaistuotteilla viitataan useimmiten nimenomaan ravintolisiin, harvemmin kasvirohdosvalmisteisiin (koska niitä ei montaa ole ja niitä saa vain apteekista).

    Sanotte artikkelissa: ”Esimerkin mäkikuismauute kuuluisi siksi vain apteekista saataviin kasvirohdosvalmisteisiin, mutta sitä on silti saatavilla tavallisissa kaupoissa ravintolisänä.”
    Mikäli mäkikuismauute todella kuuluu vain apteekkimyyntiin, kai olette tehneet markettimyynnistä ilmoituksen Fimealle? Mäkikuismahan on mainittu lääkeluettelon kasveissa ja rohdoksissa, olen siinä luulossa että sen myynti on nimenomaan Fimean valvonnassa. Vai saako lääkeluettelon kasveista/rohdoksista valmistaa jollain edellytyksillä ravintolisiä?

    Kirjoitatte myös: ”Luontaistuotteet sisältävät kuitenkin runsaasti vaikuttavia aineita, joilla voi olla tuntemattomia, jopa vaarallisia, yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Tästä syystä itsehoito luontaistuotteella voi olla ongelmallista.”

    Miksi itsehoito luontaistuotteilla on ongelmallista, mutta ei lääkkeiden syönti? Eikö tämän voisi yhtä hyvin nähdä: Lääkkeissä on vaikuttavia aineita, joilla voi olla tuntemattomia, jopa vaarallisia, yhteisvaikutuksia nautitun ravinnon kanssa. Tästä syystä lääkehoito voi olla ongelmallista.

    Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä: ”Potilaan tulisi siis muistaa mainita luontaistuotteen käytöstä hoitavalle lääkärille. Samoin lääkäreiden olisi syytä muistaa kysyä potilailta asiasta.” Korostaisin tässä jälkimmäistä lausetta. Jos lääkäri määrää jotain lääkettä, eikö hänen tule ehdottomasti ottaa selvää sopiiko se potilaalle? Maallikot tuskin tietävät mitään lääkkeiden vaikutuksista ja yhteisvaikutuksista. Entä millainen on lääkäreiden luontaistuotetuntemus? Mikäli asenne on yhtä ilmeisen kielteinen kuin jutun kirjoittaneilla henkilöillä, herää epäilys voiko lääkärin asiantuntemukseen luottaa.

    Kielteinen asenne näkyy kirjoittajien esimerkissä. Lääkkeen ja luontaistuotteen vaarallinen yhteisvaikutus on tietty luontaistuotteen (ei lääkkeen) syytä. Eikö varfariinin määräävän lääkärin tule painottaa lääkkeeseen liittyviä riskejä ja ohjeistaa esimerkin Sirpa lääkettä määrätessään siten, että riskitilannetta ei synny?

    Luulisin luontaistuotteiden käytön näyttäytyvän lääkärinkin näkökulmasta positiivisena asiana; ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään ja haluavat ylläpitää terveyttään omatoimisesti. Eikö lääkärin tulisi olla sitä tyytyväisempi, mitä vähemmän ihmiset lääkärin palveluita tarvitsevat? Vai onko niin, että täytyy ensin sairastua, mennä lääkärille, saada resepti, syödä lääkkeet -> sairaus hoidettu, terveyttä ylläpidetty? Luontaistuotteiden käyttöön liittyy usein ajatus proaktiivisesta terveyden ylläpidosta, lääkkeisiin liittyy ajatus enemmän reaktiivisesta sairauden hoidosta. Näin kärjistäen.

    Kun luontaistuotteissa on ’vaikuttavia aineita’ mutta ei liian vahvoja pitoisuuksia, eikö niiden käyttö ole ihan ok? Esimerkiksi jos meinaa flunssa iskeä / väsyttää / on levoton olo / jne., mielestäni esimerkiksi erilaiset yrttiteet sopivat itsehoitoon hyvin. Vai pitäisikö joka oireeseen olla joku lääketeollinen pilleri? Mielestäni etenkin täällä Suomessa käytetään nykyisin harmillisen vähän esimerkiksi yrttejä itsehoidossa. Täällä on päädytty jostain syystä pitkälti teollisten lääkkeiden (ja tietty samalla tavoin teollisten ravintolisien yms.) syöjiksi ja lääkärikunta suhtautuu usein epäillen ellei jopa kielteisesti luontaistuotteisiin ja/tai muihin täydentäviin hoitomuotoihin.

    Tähän toivoisin muutosta ja mielestäni keino luontaistuotteiden riskien vähentämiseen ei ole se, että geneerisesti kritisoidaan kaikkia luontaistuotteita ja niiden käyttäjiä, vaan että lääkärikunta perehtyy luontaistuotealaan, pyrkii ymmärtämään syitä, miksi ihmiset niitä käyttävät ja ns. ’ottaa haltuun’ luontaistuotteet sensijaan että asenne on lähtökohtaisen kielteinen ja (lääkkeiden samanaikaiseen syöntiin liittyviä) riskejä korostava. Vuoropuhelua vastakkainasettelun sijaan, kiitos.

    1. Irja Laulainen

      Hyviä huomiota.
      Sirpa on masentuneena altis vaikutteille….ystävä ohjeistaa… lääkärissä käynnin jälkeen…..
      Lääkäri ei ole sosiaalihoitaja….Jono….jono…

  2. Hi , I do believe this is an excellent blog. I stumbled upon it on Yahoo , i will come back once again. Money and freedom is the best way to change, may you be rich and help other people.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Lue myös

artikkeli

Voiko uupumuksen syynä olla matalat rautavarastot? 15/04/2019

Väsyttää ja ajatus ei kulje… Monet ihmiset etsivät syytä jatkuvaan väsymykseen ja uupumukseen niin lääkärin vastaanotolta kuin netin keskustelupalstoiltakin. Useimmiten…

artikkeli

Nopeuttaako sinkki flunssasta toipumista? 01/03/2019

Flunssan hoitoon myytäviä valmisteita on apteekin hyllyllä joka lähtöön, mutta harvalla niistä on todistetusti taudin kestoa lyhentävä vaikutus. Viime aikoina…

Ehdota meille aihetta

Oletko törmännyt terveysväitteisiin, joiden todenperäisyys jäi vaivaamaan mieltäsi? Lähetä kysymyksesi meille! Valitsemme artikkeleiksi aiheita myös lukijoiden kysymysten joukosta.

Seuraa meitä somessa

Tämän sivuston suunnittelusta ja tuotannosta vastasi Kansanvalistusseura (2019). Sivuston artikkelien tuotantoon on saatu rahoitusta lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Graafinen suunnittelu: Sanna Lehti, tekninen toteutus Big Vision