Monien tunnettujen lääkkeiden vaikuttava aine on peräisin luonnosta. Yksinkertaistettuna lääkkeen erottaa luontaistuotteesta se, että lääkkeen tehoa on tutkittu vuosia erilaisilla kokeilla. Mielikuva luontaistuotteen turvallisuudesta lääkkeeseen verrattuna on siis ainakin osittain perusteeton.

Mitä eroa on luontaistuotteella ja lääkkeellä?

06/06/2019
itsehoitolääkeluontaistuotemäkikuismaravintolisävitamiinit & lisäravinteet

Tämä artikkeli tuotettiin Kansanvalistusseuran Medialukutaitoa terveydestä -projektissa. Projektiin saatiin rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksesta medialukutaidon edistämiseen.

Teksti: Miikka Kiviranta & Samuli Keskiväli

Lääkkeiden matka luonnosta tai laboratoriosta apteekin hyllyyn on syystä pitkä ja kivinen, eivätkä lääkkeet usein sovi käytettäväksi yhdessä luontaistuotteiden kanssa. Merkittävä osa luontaistuotteista kuuluisi lääkelain sääntelyn piiriin.

Kuvitellaan 65-vuotias Sirpa, joka kärsii lievästä masennuksesta.

Sirpa ostaa kaupasta ystävänsä suosituksesta luonnonmukaista mäkikuismauutetta (Hypericum perforatum) oireidensa helpottamiseksi. Mäkikuisma on hyväksytty Suomessa lyhytaikaisen lievän masennustilan hoitoon.

Tilanne olisi harmiton, mikäli Sirpa olisi muuten perusterve. Sirpa kuitenkin kärsii eteisvärinästä ja lääkäri on määrännyt Sirpalle veren hyytymistä estävää, yleisesti käytettyä varfariinia veritulppien ehkäisemiseksi.

Mäkikuisma heikentää verenohennuslääkityksen tehoa, koska se lisää varfariinin hajoamista maksassa ja vähentää imeytymistä suolistossa. Mikäli Sirpa käyttää mäkikuismaa vain silloin tällöin, Sirpan veren hyytymisarvot heilahtelevat, sillä varfariinin pitoisuus veressä vaihtelee. Mäkikuisman epäsäännöllinen käyttö altistaa Sirpan siksi vuoroin verenvuodoille ja vuoroin veritulpille.

Luontaistuotteiden ja lääkkeiden yhteiskäyttö on riski

Mäkikuisma on tyyppiesimerkki luontaistuotteiden yhteisvaikutuksista lääkkeiden kanssa. Huoli yhteisvaikutuksista pätee kuitenkin yhtä lailla muihinkin luontaistuotteisiin, kuten esimerkiksi neidonhiuspuuhun (ginkgo) ja ginseng-juureen.

Viranomaisen näkökulmasta terveyteen vaikuttavia tuotteita on kolmenlaisia: lääkkeitä, kasvirohdosvalmisteita ja ravintolisiä.

Luontaistuote on termi, joka viittaa ainoastaan luonnolliseen alkuperään. Tässä mielessä suuri osa lääkkeistäkin on luontaistuotteita, kuten homeesta eristetty penisilliini tai lännenmarjakuusesta saatava paklitakseli. Arkikielessä luontaistuotteilla tarkoitetaan kuitenkin vain kasvirohdosvalmisteita ja ravintolisiä.

Arkikielen termillä määriteltynä luontaistuotteet ovat suuri bisnes Suomessa. Niihin käytetään vuosittain noin 500 miljoonaa euroa, josta ravintolisien osuus on 300 miljoonaa. Usein luontaistuotteiden ostopäätöksen syy on lääkinnällinen, vaikka laki ja lääketiede eivät tunnustakaan niiden käyttöä lääkehoitona. Suomessa puolet luontaistuotekauppojen asiakkaista käyttää lääkkeitä ja luontaistuotteita samanaikaisesti.

Ravintolisien ja rohdosten teho on useimmiten lumelääkkeen veroinen. Luontaistuotteet sisältävät kuitenkin runsaasti vaikuttavia aineita, joilla voi olla tuntemattomia, jopa vaarallisia, yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Tästä syystä itsehoito luontaistuotteella voi olla ongelmallista.

Potilaan tulisi siis muistaa mainita luontaistuotteen käytöstä hoitavalle lääkärille. Samoin lääkäreiden olisi syytä muistaa kysyä potilailta asiasta.

Tutkittu tieto annoksesta ja tehosta erottaa lääkkeen luontaistuotteesta

Luontaistuotteiden markkinaetu lääkkeisiin verrattuna on usein luonnollisuuden ja sitä kautta turvallisuuden mielikuva. Mielikuva on kuitenkin osittain harhaanjohtava.

Kuvitellaan lupaava lääkekasvi, jota haluamme hyödyntää sairauden hoidossa. Normaalissa lääkekehityksessä aluksi kasvista eristetään sen vaikuttava aine. Tämän jälkeen eristettyä uutta lääkeainetta muokataan hyöty-haittasuhteen parantamiseksi.

Sitten lääkeainetta tutkitaan lisääntymisterveyttä sekä perimää vahingoittavien vaikutusten varalta. Lisäksi tutkitaan lääkeaineen vaikutuksia elimistössä, sen imeytymistä, jakautumista, aineenvaihduntaa ja eritystä.

Kliiniset eli ihmisillä tehtävät tutkimukset jakautuvat neljään vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa lääkettä tutkitaan kymmenillä terveillä vapaaehtoisilla, pois lukien syöpälääkkeet, joita annetaan suoraan potilaille jo tässä vaiheessa tutkimuksia.

Toisessa ja kolmannessa vaiheessa lääkeainetta annetaan potilaille. Näihin vaiheisiin osallistuu tuhansia ihmisiä. Jos hyödyt ylittävät haitat, lääkkeelle voidaan myöntää myyntilupa. Viimeisessä vaiheessa lääke on markkinoilla ja sen haittavaikutuksista kerätään tietoa.

Lääkkeitä siis tutkitaan niiden kehityksen aikana tarkkaan. Valtaosa lääkkeistä karsiutuu jo ennen kliinisiä eli ihmistutkimuksia ja vielä niiden aikana jopa 54 prosenttia lääkkeistä putoaa pois jatkokehityksestä pääasiassa siksi, ettei niistä löydetä riittävää tehoa.

Täten tutkittu tieto vaikkapa kasvin vaikuttavasta aineesta ihmisen sairauksien hoidossa on se, mikä erottaa lääkkeen luontaistuotteesta.

Oikealla annoksella saavutetaan paras hyöty suhteessa haittoihin

Toinen lääkkeiden turvallisuuden ja hyödyn puolesta puhuva seikka on tieto sopivasta annostelusta.

Vaikuttaville aineille on erittäin olennaista määrittää oikea annos. Liian pieni annos on tehoton ja turhan suuri aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Lääkkeen hyötyjen ja haittojen parhaan tasapainon väliä kutsutaan terapeuttiseksi leveydeksi.

Hypoteettisen lääkeaineen vaikutus suhteessa sen pitoisuuteen veressä. Pienillä pitoisuuksilla ei ole tehoa, ja suurilla esiintyy liikaa haittavaikutuksia. Haluttu hoitovaikutus saadaan aikaan terapeuttisen leveyden alueella.

Esimerkiksi liian suuri annos solunsalpaajaa tappaa liikaa elimistön normaaleja soluja ja saadaan aikaan vakavia haittoja. Toisaalta liian pieni annos ei estä syöpäsolujen lisääntymistä.

Luontaistuotteiden vaikuttavana tekijänä on usein kasvi, josta valmistetaan seos, kuten jauhe tai uute, joka sisältää tuntemattomia vaikuttavia aineita tuntemattomassa suhteessa. Oikean annoksen määrittäminen tällaisesta tuotteesta on mahdotonta.

Jos vaikuttavan aineen ominaisuudet ja annos määriteltäisiin tarkkaan, voitaisiin luontaistuotteestakin saada lopulta lääke. Tällöin tuotetta kutsuttaisiin nimenomaan lääkkeeksi ja sitä saisi myydä vain apteekissa.

Luontaistuotteiden valvonnassa puutteita

Lääkelain alaisia lääkkeitä ja kasvirohdosvalmisteita valvoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Ravintolisiä puolestaan valvoo Ruokavirasto (ent. Evira).

Kaikki tavallisista kaupoista saatavat luontaistuotteet myydään elintarvikkeina, jolloin Ruokavirasto ei tutki niiden koostumusta tai vaikuttavuutta. Tämän seurauksena kaupan hyllylle voi päästä lääkelain alaisia aineita sisältäviä ravintolisiä.

Esimerkin mäkikuismauute kuuluisi siksi vain apteekista saataviin kasvirohdosvalmisteisiin, mutta sitä on silti saatavilla tavallisissa kaupoissa ravintolisänä.

Valvonnan haasteena ovat etenkin verkkokaupasta ostetut ulkomaiset ravintolisät, jotka voivat sisältää vaarallisia ainesosia, kuten muuntohuumeita, kiellettyjä lääkeaineita tai muita lääkkeitä, esimerkiksi potenssilääkkeitä.

Luontaistuotteita säätelevät lääkelaki ja elintarvikelaki. Kasvirohdokset kuuluvat koostumuksen ja käyttötarkoituksen perusteella lääkelain alaisiin tuotteisiin, mutta samoja rohdoksia myydään myös elintarvikelainsäädännön alaisina ravintolisinä.

 

Terveyteen vaikuttavat tuotteet

  • Lääkkeet Lääkelain mukaan ‘’Lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.’’ Fimea katsoo kaikki tämän määritelmän alaiset tuotteet lääkkeiksi koostumuksen ja käyttötarkoituksen perusteella.
  • Kasvirohdosvalmisteet Kasvirohdosvalmisteet ovat vain apteekista saatavia lääkevalmisteita, jotka sisältävät vaikuttavana aineena kasviperäistä ainetta kuten kasvien osat tai kasvirohdostuotetta kuten uutteet ja öljyt. Myös mainittu mäkikuismauute on kasvirohdostuote ja kuuluu täten lääkelain piiriin.
  • Ravintolisät Ravintolisät luetaan Suomessa elintarvikkeiksi. Tyypillisesti ne sisältävät vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvahappoja. Ulkoiselta olemukseltaan ravintolisät muistuttavat lääkkeitä, koska ne ovat usein pillereiden tai yrttiuutteiden muodossa.

Lisäksi lähteinä käytetty:

Birks J. Ginkgo biloba for cognitive impairment and dementia. The Cochrane Database of Systematic Reviews. Julkaistu 21.1.2009.
Geng J. Ginseng for cognition. The Cochrane Database of Systematic Reviews. Julkaistu 8.10.2010.
Karsch-Völk M. Echinachea for treating and preventing the common cold. The Cochrane Database of Systematic Reviews. Julkaistu 20.2.2014.
Mikkonen M. Lääkkeitä, luonnonlääkkeitä vai kotikonsteja – tutkimus kuopiolaisista luontaistuoteasiakkaista. Dosis 2000;16(1):30-40.
Tenhunen A. Luontaistuotteina myydyt kapselit sisälsivätkin vahvaa potenssilääkettä. Savon Sanomat. Julkaistu 17.4.2018. Viitattu 25.1.2019.

Lue myös kirjoittajien mielipidekirjoitus luontaistuotteiden markkinoinnista. 



Miikka Kiviranta

Lääketieteen kandidaatti, nuori tutkijan alku ja Vastalääkkeen perustajajäsen. Käyttää vapaa-aikansa mieluiten luonnossa liikkuen, ruokaa laittaen ja kirjoja lukien. Viime aikoina hän on kiinnnostunut myös tiedeviestinnästä ja sosiaalisesta mediasta valeuutisten leviämiskanavana.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

Samuli Keskiväli

Kirjoittaja on 24-vuotias lääketieteen kandidaatti. Vapaa-ajallaan hän liikkuu aktiivisesti, toimii Pelastakaa Lapset ry:n sporttikummina sekä seuraa uutisista etenkin taloutta ja politiikkaa. Kirjoittajan mielestä erilaisten ihmisten ja mielipiteiden ymmärtäminen on tärkeää ja hän toivoo laadukkaampaa keskustelukulttuuria etenkin tieteestä. Autiolle saarelle hän ottaisi mukaan suomalaisen terveydenhuollon.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

9 ajatusta aiheesta “Mitä eroa on luontaistuotteella ja lääkkeellä?”

  1. Ville Korpelainen

    Hei,

    Kysyisin muutamaa tarkennusta artikeliin. Olen ollut siinä käsityksessä, että kasvirohdosvalmisteet kuuluvat lääkekauppalain piiriin ja niitä & niiden kauppaa valvoo Fimea. Mielestäni luontaistuotteilla viitataan useimmiten nimenomaan ravintolisiin, harvemmin kasvirohdosvalmisteisiin (koska niitä ei montaa ole ja niitä saa vain apteekista).

    Sanotte artikkelissa: ”Esimerkin mäkikuismauute kuuluisi siksi vain apteekista saataviin kasvirohdosvalmisteisiin, mutta sitä on silti saatavilla tavallisissa kaupoissa ravintolisänä.”
    Mikäli mäkikuismauute todella kuuluu vain apteekkimyyntiin, kai olette tehneet markettimyynnistä ilmoituksen Fimealle? Mäkikuismahan on mainittu lääkeluettelon kasveissa ja rohdoksissa, olen siinä luulossa että sen myynti on nimenomaan Fimean valvonnassa. Vai saako lääkeluettelon kasveista/rohdoksista valmistaa jollain edellytyksillä ravintolisiä?

    Kirjoitatte myös: ”Luontaistuotteet sisältävät kuitenkin runsaasti vaikuttavia aineita, joilla voi olla tuntemattomia, jopa vaarallisia, yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Tästä syystä itsehoito luontaistuotteella voi olla ongelmallista.”

    Miksi itsehoito luontaistuotteilla on ongelmallista, mutta ei lääkkeiden syönti? Eikö tämän voisi yhtä hyvin nähdä: Lääkkeissä on vaikuttavia aineita, joilla voi olla tuntemattomia, jopa vaarallisia, yhteisvaikutuksia nautitun ravinnon kanssa. Tästä syystä lääkehoito voi olla ongelmallista.

    Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä: ”Potilaan tulisi siis muistaa mainita luontaistuotteen käytöstä hoitavalle lääkärille. Samoin lääkäreiden olisi syytä muistaa kysyä potilailta asiasta.” Korostaisin tässä jälkimmäistä lausetta. Jos lääkäri määrää jotain lääkettä, eikö hänen tule ehdottomasti ottaa selvää sopiiko se potilaalle? Maallikot tuskin tietävät mitään lääkkeiden vaikutuksista ja yhteisvaikutuksista. Entä millainen on lääkäreiden luontaistuotetuntemus? Mikäli asenne on yhtä ilmeisen kielteinen kuin jutun kirjoittaneilla henkilöillä, herää epäilys voiko lääkärin asiantuntemukseen luottaa.

    Kielteinen asenne näkyy kirjoittajien esimerkissä. Lääkkeen ja luontaistuotteen vaarallinen yhteisvaikutus on tietty luontaistuotteen (ei lääkkeen) syytä. Eikö varfariinin määräävän lääkärin tule painottaa lääkkeeseen liittyviä riskejä ja ohjeistaa esimerkin Sirpa lääkettä määrätessään siten, että riskitilannetta ei synny?

    Luulisin luontaistuotteiden käytön näyttäytyvän lääkärinkin näkökulmasta positiivisena asiana; ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään ja haluavat ylläpitää terveyttään omatoimisesti. Eikö lääkärin tulisi olla sitä tyytyväisempi, mitä vähemmän ihmiset lääkärin palveluita tarvitsevat? Vai onko niin, että täytyy ensin sairastua, mennä lääkärille, saada resepti, syödä lääkkeet -> sairaus hoidettu, terveyttä ylläpidetty? Luontaistuotteiden käyttöön liittyy usein ajatus proaktiivisesta terveyden ylläpidosta, lääkkeisiin liittyy ajatus enemmän reaktiivisesta sairauden hoidosta. Näin kärjistäen.

    Kun luontaistuotteissa on ’vaikuttavia aineita’ mutta ei liian vahvoja pitoisuuksia, eikö niiden käyttö ole ihan ok? Esimerkiksi jos meinaa flunssa iskeä / väsyttää / on levoton olo / jne., mielestäni esimerkiksi erilaiset yrttiteet sopivat itsehoitoon hyvin. Vai pitäisikö joka oireeseen olla joku lääketeollinen pilleri? Mielestäni etenkin täällä Suomessa käytetään nykyisin harmillisen vähän esimerkiksi yrttejä itsehoidossa. Täällä on päädytty jostain syystä pitkälti teollisten lääkkeiden (ja tietty samalla tavoin teollisten ravintolisien yms.) syöjiksi ja lääkärikunta suhtautuu usein epäillen ellei jopa kielteisesti luontaistuotteisiin ja/tai muihin täydentäviin hoitomuotoihin.

    Tähän toivoisin muutosta ja mielestäni keino luontaistuotteiden riskien vähentämiseen ei ole se, että geneerisesti kritisoidaan kaikkia luontaistuotteita ja niiden käyttäjiä, vaan että lääkärikunta perehtyy luontaistuotealaan, pyrkii ymmärtämään syitä, miksi ihmiset niitä käyttävät ja ns. ’ottaa haltuun’ luontaistuotteet sensijaan että asenne on lähtökohtaisen kielteinen ja (lääkkeiden samanaikaiseen syöntiin liittyviä) riskejä korostava. Vuoropuhelua vastakkainasettelun sijaan, kiitos.

    1. Irja Laulainen

      Hyviä huomiota.
      Sirpa on masentuneena altis vaikutteille….ystävä ohjeistaa… lääkärissä käynnin jälkeen…..
      Lääkäri ei ole sosiaalihoitaja….Jono….jono…

  2. Kärsin jokin aika sitten todella mahtavista nivelkivuista.
    Terveyskeskuksen poppamies määräili minulle jos jonkinmoisia tulehduskipulääkkeitä, mutta kun katsoin netistä niiden tietoja ja haittavaikutuksia, niin päädyin siihen tulokseen ettei minun erityisherkkänä oliona kannata niitä hankkia, koska varmasti kaikki haittavaikutukset saan osakseni.
    Ostin sitten luontaistuotekaipasta, ystäväni suosituksesta ravintorikki MSMää 300gramman pussillisen hintaan 4,35€ ja purkillisen C-vitamiinia.
    Nyt olen käyttänyt n. ruokalusikallisen päivässä sekoitettuna litraan vettä jossa on makua parantamassa mustaviinimarjamehua ja lisäksi nappaa se C-vitamiinipillerin päivässä samalla kun joun päivänmittaan sen pullollisen MSMää
    Ja kappasvaan, nivelkivut ovat häipyneet, ilman minkäänlaisia haittavaikutuksia, paitsi mitä nyt kynnet kasvavat reippaammin ja parta sekä hiukset ovat alkaneet tummumaan jälleen, ollen jo vanhuuden harmaa jo jonkinaikaa…

    Niin että sanokaapa mitä sanotte, luontaistuotteista, niin ennemmin luotan niihin kuin … haittaoireita aiheuttaviin pillereihin.

    Tottahan niitä poppamiehet arvauskeskuksissa määräilevät, lääkebonustensa kasvattamiseksi!

    1. Miikka Kiviranta

      Hei Markku ja kiitos kommentistasi. Valitettavasti jouduimme leikkaamaan siitä osan rasistisen kielenkäytön vuoksi. Viittaan ystävällisesti ohjeistukseemme (UKK-sivu) kommentointiin liittyen.

      Hienoa, että selvitit sinulle määrätyn lääkkeen ominaisuuksia. Toivottavasti löysit hyviä lähteitä. Tulehduskipulääkkeillä on paljon haittoja, jotka korostuvat riskiryhmillä. Todennäköisesti ei olisi ollut odotettavissa merkittäviä haittoja, jos terveyskeskuslääkärisi on arvioinut lääkehoidon sinulle sopivaksi. Lääkkeen voi tietenkin myös lopettaa, jos haittoja ilmenee tai siitä ei ole hyötyä.

      Tulehduskipulääkkeiden todennettuja keskeisiä haittoja ovat mm. mahasuolikanavaan ja munuaisiin liittyvät haitat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lääkeyhtiöt listaavat käytännössä kaikki ihmisillä tutkimusaikana ilmenneet negatiiviset tilat haittoina, vaikka ei olisi selvää johtuivatko ne tutkitusta lääkkeestä. Siten haittavaikutuslistat ovat usein varsin pitkät.

      Metyylisulfonyylimetaanin tehosta minulla ei ole selvää käsitystä, joten täytyypä ottaa selvää. Ennakkokäsitykseni on, että siitä voi olla hyötyä, mutta näyttö on toistaiseksi ollut ristiriitaista. Joka tapauksessa en halua tietenkään kiistää, ettetkö olisi siitä hyötynyt. Pääasia on, että nivelkivut ovat poissa.

      MSM on periaatteessa luontaistuote, koska lähtöaineet ovat lyhyen selvityksen perusteella kasviperäisiä. Kyseessä on kuitenkin teollisesti valmistettava tuote, jossa erotetaan ja tutkitaan vaikuttava aineosa artikkelissa esiteltyyn tapaan. Näin ollen MSM on hyvä esimerkki lähes lääkkeen kaltaisesti kehitetystä tuotteesta, mutta jonka jakelukanava voi hyvin olla kauppa apteekin sijaan.

      Loppukaneettisi on virheellinen ja loukkaavakin työssä olevien kollegoiden kannalta. Suomessa lääkäri on useimmiten palkollinen julkisessa virassa ja saa palkkansa kunnalta. Itsenäinen ammatinharjoittaja puolestaan työllistää itsensä. Kunta tai lääkeyhtiöt eivät maksa lääkäreille lisiä hänen määräämiensä lääkkeiden perusteella.

      Ystävällisin terveisin,
      Miikka

  3. Että siis mäkikuismaa on saatavana tavallisissa kaupoissa? Luontaistuotekaupoissa olen nähnyt sitä myytävän, mutta jos tarkoitatte tavallisella kaupalla ruokakauppaa, niin kertoisitteko missä sellaisessa sitä myydään? Olen tutkinut kymmenien kauppojen valikoimaa, mutta en ole löytänyt niistä mäkikuismaa. En sellaisenaan enkä edes yhtenä ainesosana muiden joukossa.

    1. Miikka Kiviranta

      Hei Reiska ja kiitos kommentistasi.

      Tarkoitimme tavallisella kaupalla elintarvikelainsäädännön alaisia luontaistuotteita myyviä kauppoja esim. luontaistuotekauppoja ja ruokakauppoja. Luontaistuotekaupoissa mäkikuismaa juuri myydäänkin, eikä niinkään ruokakaupoissa.

      Ystävällisin terveisin,
      Miikka

  4. Ville Korpelainen

    Hei,

    Oletteko päivittäneet / tarkentaneet artikkelia alkuperäisen julkaisun jälkeen? Jos olette, kiitos siitä. Kommentoin artikkelia lokakuussa. Nyt kun tämänpäiväisen mediahuomion myötä tulin lukemaan sivustoa, huomaan että mielestäni olette muokanneet artikkelia siten, että aiempi kommenttini ei kuulosta täysin relevantilta. Oletteko lisänneet tietoa kasvirohdosvalmisteen / ravintolisän eroista ja muokanneet tekstiä & esimerkin sanavalintoja?

    Mikäli näin on, mielestäni olisi hyvän tavan mukaista ilmoittaa (esim. artikkelin julkaisuajankohdan yhteydessä) siihen tehdyt muutokset ja niiden päivämäärä. Tämä lisäisi mielestäni sivuston uskottavuutta luotettavan tiedon välittäjänä.

    Mikäli olen väärässä, ettekä ole muokanneet artikkelia, sori tästä… Huomaan vain suhtautuvani pienellä varauksella sivustoonne, syynä siihen kirjoittajien mielestäni kovin yksipuolisen asenteelliset näkemykset (viittaan tällä myös toiseen kommentoimaani artikkeliin).

    Lukevatko artikkelien alkuperäiset kirjoittajat näitä kommentteja ja osallistuvatko he keskusteluun täällä kommenttipalstalla? Vai onko tämä vain kanava tuutata omia ajatuksia eetteriin ja olla sen jälkeen osallistumatta keskusteluun? Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa.

    1. Miikka Kiviranta

      Hyvä Ville. Kiitos kommentistasi ja pahoittelut, että jouduit odottamaan vastausta.

      Artikkelia ei ole päivitetty kirjoittajien toimesta. Olen samaa mieltä siitä, että mahdolliset muokkaukset ja näiden ajankohta tulisi ilmoittaa selvästi artikkelin yhteydessä. Sivustolla tapahtuva kommentointi puolestaan toimii siten, että toimitus hyväksyy asialliset kommentit – kuten teidän kommenttinne – ja sitten ilmoittaa artikkelin kirjoittajalle uudesta kommentista ja kannustaa heitä vastaamaan.

      Kyseessä olevaan artikkeliin liittyen ymmärrän suhtautumistanne. Artikkeli on kriittinen luontaistuotteiden käyttöä kohtaan. Rajattu näkökulma on kuitenkin vain yksi osa laajempaa keskustelua kokonaisvaltaisesta lääkehoidosta. Valitussa näkökulmassa emme käsittele lääkehoitoon liittyviä monia ongelmia, kuten vaikutusmekanismiin tai metaboliaan liittyviä haittavaikutuksia ja yhteisvaikutuksia, hoitoon sitoutumista, lääkeaineallergiaa tai iäkkäiden lääkehoidon erityisongelmia ja monilääkitystä.

      Edellä mainittujen ongelmien suhteen lääkehoito voi olla hyvinkin ongelmallista. Siksi lääkkeitä määrätessä tulisi aina suhteuttaa saavutettavissa oleva hyöty mahdollisiin riskeihin. Lääkehoidossa etuna on se, että haittoja seurataan ja niistä on saatavilla luotettavaa tietoa. Valitettavasti yhteisvaikutusten tunnistamiseen ja erityisesti monilääkityksen vähentämiseen tarvittaisiin lisää koulutusta. Tässä kliinikkoa auttavat koulutuksen lisäksi tietokannat ja toivottavasti tulevaisuudessa edelleen kehittyvät potilastietojärjestelmät.

      Olette oikeassa, että lääkäri on vastuussa potilaan lääkehoidosta ja hänen tuleekin ottaa selvää lääkkeen sopivuudesta yksilöllisesti. Tästä näkökulmasta lääkäreiden tietämyksessä luontaistuotteiden käytön yleisyydestä ja vaikutuksista on varmasti parantamisen varaa. Korostaisin tässä yhteydessä lääkärin ja potilaan välistä yhteistyötä. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia terveydestään, mikä on hieno kehityssuunta. Tuemme mielellämme käynnissä olevaa suuntausta, jossa erityisesti kroonisissa sairauksissa potilaasta koulutetaan oman sairautensa asiantuntija. Tällöin potilas voi yhdessä lääkärin kanssa arvioida paremmin niin lääkkeettömän kuin lääkehoidon soveltuvuutta itselleen.

      Artikkelin esimerkkiä käyttäen haluan valaista näkemystämme vastaavista tapauksista. Varfariini on luultavasti parhaiten tunnettu ja käytetyin esimerkki lääkkeiden yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden ja myös luontaistuotteiden kanssa. Verenohennuslääke (varfariini tai jokin suora antikoagulantti) altistaa jo itsessään verenvuodoille, mutta on eteisvärinän aiheuttaman aivoinfarktiriskin takia lähtökohtaisesti välttämätön lääkehoito. Verenohennuslääkitystä ei voida kuitenkaan käyttää esimerkiksi raskaanaolevilla, kaatumistaipuisilla ja ihmisillä, joilla on muuten kohonnut verenvuotoriski (mm. veritaudit, maksan vaikea vajaatoiminta).

      Masennus on yleisimpiä kansanterveyttä uhkaavia sairauksia ja sen hoitaminen ajoissa on tärkeää. Esimerkkimme tapauksessa kyse on lievästä masennuksesta, jossa lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia erityisesti nuorilla ja ikääntyneillä. Siksi paras yhdistelmä sekä eteisvärinän että masennuksen hoitoon olisi verenohennuslääke ja masennuksen lääkkeetön hoito. Luontaistuote ei tässä tapauksessa ole kokonaistilanteen kannalta potilaan edun mukaista.

      Lääkäriopiskelijan näkökulmasta ihmisten kiinnostuminen terveydestään näyttäytyy erittäin positiivisena asiana. Terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy terveellisillä elämäntavoilla vähentää kansantaloudellista kuormaa, nopeuttaa hoitoonpääsyä ja myös vähentää meidän tulevaa työtaakkaa. Luontaistuotteiden käyttöön todellakin liittyy ajatus proaktiivisesta terveydenhoidosta. Valitettavasti emme ole vakuuttuneita, että tuo kaunis ajatus toteutuu monien luontaistuotteiden kohdalla. Terveydenhuoltojärjestelmämme puolestaan on melko reaktiivinen, vaikka arvokasta työtä tehdäänkin esimerkiksi neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa kautta maan.

      Jokainen ihminen on ensikädessä itse vastuussa omasta terveydestään ja saa itse päättää mitä hoitoja käyttää. Siksi ihmiset voivat vapaasti käyttää tuotteita, joista kokevat hyötyä. Muun muassa mainitsemasi yrttivalmisteet ovat usein miellyttäviä ja siten oikein hyviä tuotteita. Riskiryhmien on kuitenkin hyvä olla tietoisia mahdollisista rajoitteista. Mainittakoon vielä, että yleisesti ottaen luontaistuotteet ovat Suomesta ostettuna turvallisia perusterveille.

      Artikkelin tarkoituksena ei ole kategorisesti väittää kaikkia luontaistuotteita tehottomiksi ja vaarallisiksi, koska asia ei näin ole, vaan pikemminkin kannustaa ihmisiä ottamaan selvää käyttämiensä lääkevalmisteiden ja luontaistuotteiden mahdollisista hyödyistä ja haitoista.

      Itse näemme liikaa varauksetonta suhtautumista niin luontaistuotteiden kuin lääkkeidenkin käyttöön. Siksi onkin suotavaa, että niin lääkärit kuin potilaat ovat tulevaisuudessa tietoisempia käyttämistään tuotteista.

      Ystävällisin terveisin,
      Miikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Lue myös

artikkeli

Voiko uupumuksen syynä olla matalat rautavarastot? 15/04/2019

Väsyttää ja ajatus ei kulje… Monet ihmiset etsivät syytä jatkuvaan väsymykseen ja uupumukseen niin lääkärin vastaanotolta kuin netin keskustelupalstoiltakin. Useimmiten…

artikkeli

Nopeuttaako sinkki flunssasta toipumista? 01/03/2019

Flunssan hoitoon myytäviä valmisteita on apteekin hyllyllä joka lähtöön, mutta harvalla niistä on todistetusti taudin kestoa lyhentävä vaikutus. Viime aikoina…

Ehdota meille aihetta

Oletko törmännyt terveysväitteisiin, joiden todenperäisyys jäi vaivaamaan mieltäsi? Lähetä kysymyksesi meille! Valitsemme artikkeleiksi aiheita myös lukijoiden kysymysten joukosta.

Seuraa meitä somessa

Tämän sivuston suunnittelusta ja tuotannosta vastasi Kansanvalistusseura (2019). Sivuston artikkelien tuotantoon on saatu rahoitusta lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Graafinen suunnittelu: Sanna Lehti, tekninen toteutus Big Vision