Kalvo-oikominen – suorat hampaat huomaamattomasti kenelle tahansa?

Teksti: Eriika Raittila | Kuva: Andrea Piacquadio / Pexels

Hampaiden ulkopintoihin kiinnitettävät metallikojeet ovat yleinen ja näkyvä oikomishoidon muoto, joka vaikuttaa ulkonäköön usein pitkään. Läpinäkyvillä oikomiskalvoilla luvataan ratkaisua muun muassa ulkonäkövaikutuksiin. Mutta mitä sanoo tutkimus – onko kalvoista korvaamaan perinteisiä "hammasrautoja" myös muilta osin?

Hampaiden oikominen on yleistä, sillä hampaat eivät useinkaan sovi leukoihin yhtä suoraan riviin kuin tahnamainoksissa. Erityisen tavallista oikominen on kouluiässä. Lähes jokainen on nähnyt peruskoulussa jollakulla hammasraudat, ja aika monella sellaiset ovat olleet myös omassa suussa.

Hampaiden pieni vinous ei välttämättä aiheuta haittaa, mutta joskus hampaat voivat asettua luonnostaan niin huonoon järjestykseen, että esimerkiksi syöminen vaikeutuu tai purennan virheistä seuraa kovia kipuja. Hampaiden poikkeava ulkonäkö voi lisäksi aiheuttaa häpeää.

Oikomista voidaan tehdä pienempien asentovirheiden korjauksesta koko purentaa merkittävästi muuttaviin hoitoihin, ja syyt vaihtelevat esteettisistä terveydellisiin. Julkisessa terveydenhuollossa oikomishoitoa ei tehdä pelkistä esteettisistä syistä, vaan oikomishoitoon ryhdytään yleensä silloin, jos purennan ongelmat aiheuttavat tai voivat tulevaisuudessa aiheuttaa haittoja.

Hampaiden oikominen toteutetaan yleisimmin lapsuus- ja nuoruusiässä, jolloin leukojen kasvu on vielä kesken. Tällöin purennan kehittymiseen voidaan vaikuttaa myös leukojen kehitystä ohjaamalla – oikominen ei siis aina ole pelkkää hampaiden siirtelyä. Aikuisiälläkin hampaiden oikominen onnistuu hyvin, vaikka keinot ovatkin leukojen kasvun pysähtymisen vuoksi hieman rajallisemmat.

Nykyään hoitoja on tarjolla monenlaisia. Mutta milloin olisi syytä valita uusien huomaamattomien kalvojen sijaan perinteiset hammasraudat?

Miten toimivat ”hammasraudat” eli perinteinen oikomishoito?

Kiinteäkoje- tai perinteiseksi hoidoksi kutsuttu oikomistyyli toteutetaan hampaisiin hoidon ajaksi kiinnitettävillä, usein metallisilla oikomiskojeilla. Oikomisväline ankkuroidaan eli kiinnitetään sopiviin kohtiin hampaissa. Kiinnityskohdat yhdistyvät toisiinsa metallisen kaarilangan välityksellä, ja lankaa kiristämällä saadaan luotua painetta, joka vähitellen siirtää hampaita haluttuun suuntaan.

Myös suun ulkopuolelle tulevia oikomisvälineitä on olemassa; esimerkiksi öisin käytettävä niskaveto kiinnitetään hampaisiin ja tuetaan niskaan.

Oikomishoito voi kestää muutamasta kuukaudesta muutamiin vuosiin purentavirheen laadusta riippuen. Kun haluttu lopputulos on saavutettu, oikomiskojeet poistetaan suusta.

Hampailla on kuitenkin taipumus palata alkuperäisille paikoilleen. Tarvitaan siis ylläpitohoitoa, jota ammattitermein myös retentiohoidoksi kutsutaan. Ylläpitohoito tarkoittaa esimerkiksi hampaiden sisäpinnalle pysyvästi kiinnitettävää metallilankaa, joka estää hampaita palautumasta vanhaan purentaan.

Kalvo-oikominen – uusi tapa oikoa aikuisten ja nuorten hampaita

Kiinteiden kojeiden lisäksi on saatavilla myös hieman uudempaa oikomistekniikkaa: kalvo-oikomista on tehty jo pitkään, mutta viime vuosina hoitomuoto on noussut otsikoihin useammin. ”Kalvot” ovat yhä tunnetummat ja niiden myötä oikomishoitoa saa nykyisin laajemmin eli myös yleishammaslääkäreiltä.

Oikomiskalvo on kirkkaasta muovista valmistettu, hampaiden päälle asetettava oikomisväline, joka valmistetaan potilaskohtaisesti digitaalisin menetelmin. Kalvoja ei kiinnitetä suuhun pysyvästi hammasrautojen tavoin, vaan ne ovat tarpeen mukaan irrotettavissa. Joitakin kiinnikkeitä kuitenkin tarvitaan usein myös tässä hoidossa. Kalvoja pidetään suussa vähintään 20-22 tuntia vuorokaudessa, jotta hoito toteutuu tavoitellusti.

Irrotettavuudestaan huolimatta kalvoja on jaksettava pitää suussa lähes koko ajan.

Perinteisen hoidon tavoin myös kalvohoidossa tehdään aluksi suunnitelma hoidon etenemisestä sekä halutusta lopputuloksesta. Kalvoja varten hampaista muodostetaan kolmiulotteinen malli joko tarkoitukseen sopivan kameran tai muottiaineen avulla. Mallin avulla voidaan digitaalisesti suunnitella oikomisen vaiheet ja valmistaa sopivat kalvot hoidon ajaksi.

Hoitosuunnitelmaan kuuluu yleensä useampien kalvojen sarja, ja käytössä olevat kalvot vaihdetaan viikon-parin välein. Hoito tapahtuu siis asteittain: jokaiset uudet kalvot siirtävät hampaita hieman lähemmäs haluttua lopputulosta.

Myös kalvohoidon päätteeksi tarvitaan retentio- eli ylläpitotoimenpiteitä.

Kalvo-oikomista tehdään lähinnä teini-ikäisille ja aikuisille, eli niille, joilla purenta on täysin kehittynyt, kun taas kiinteäkojehoito käy myös lapsille. Tähän taustalla ovat erityisesti käytännön syyt, sillä lapsilla oikominen tehdään luuston vielä kasvaessa ja hampaiden puhjetessa. Muutosten seuraamiseen tarvitaan erikoishammaslääkärin osaamista ja hoitoa seurataan tiiviisti, jottei purenta kehity väärään suuntaan. Hoidon epäonnistuminen voi tarkoittaa kasvanutta korjaustarvetta ja kasvaneita kustannuksia myöhemmin elämässä.

Kiinteä koje on lapsella tavallinen valinta paitsi purentavirheen vaikeuden takia, myös yksinkertaisuutensa vuoksi. Hammasraudat kiinnitetään hampaisiin, joten esimerkiksi unohtelusta johtuvia oikomishoidon taukoja ei synny.

Irrotettavuudestaan huolimatta kalvoja taas on jaksettava pitää suussa lähes koko ajan. Lisäksi kalvojen puhdistaminen erityisesti ruokailujen jälkeen vaatii hieman erilaista asennoitumista irrottelun ja suuhun palauttamisen vuoksi, vaikka huolellinen suuhygienia toki kuuluu kaikkeen oikomiseen.

Kalvot jäävät kakkoseksi vaikeissa tapauksissa

Kalvohoitoa mainostetaan muun muassa yksilöitynä, elämää häiritsemättömänä ja nopeana vaihtoehtona perinteisille oikomismenetelmille. Mainoksista saa helposti sellaisen kuvan, että kalvot ovat helppo, mukava ja juuri lukijalle sopiva vaihtoehto. Asia ei kuitenkaan välttämättä ole aivan näin yksinkertainen, vaikka menetelmällä selkeästi on hyvätkin puolensa.

Kalvohoidon kestosta perinteisiin menetelmiin verrattuna ei ole yksiselitteistä näyttöä. Oikomiskalvot saattavat olla hieman kiinteäkojeita nopeampi hoitomuoto (1, 2) mutta tältä osin tutkimustulokset ovat varsin ristiriitaisia (3, 4). Hoidon lyhyempi kesto voi altistaa myös heikompilaatuiselle lopputulokselle, joten nopeus ei välttämättä ole valtti.

Kalvo-oikomiseen kuitenkin liittyy keskimäärin vähemmän käyntikertoja hammaslääkärin luona. Kiinteiden oikomiskojeiden tilannetta pitää käydä tarkistuttamassa useammin ja myös mahdollisia akuuttikäyntejä esimerkiksi kaarilangan irtoamisen takia tapahtuu useammin (2, 5).

Eräs tutkimuksissa esiin noussut asia on suunhygienian ylläpito oikomishoidon aikana. Joidenkin tutkimusten mukaan suun terveyttä saattaa olla helpompi ylläpitää kalvohoidossa, koska oikomiskojeet on mahdollista irrottaa kokonaan suusta hampaiden pesun ajaksi.

Eroa menetelmien välillä ei kuitenkaan aina näy (4, 6). Irrotettavuuteen saattaa liittyä sekin, että kalvoja pidetään käyttömukavuudeltaan parempina. Hoidon ensimmäisinä päivinä kalvot saattavat aiheuttaa myös vähemmän kipua, vaikka tältäkin osin tulokset ovat epäselviä.

Vaikeammissa tapauksissa kalvomenetelmän lopputulos ei enää täytä hoitovaatimuksia.

Purennan oikomisessa kalvot toimivat useiden tutkimusten mukaan hyvin, jos korjattavana on lievä tai keskivaikea purentavika, kuten hampaiston ahtaus (1, 3). Vaikeammissa tapauksissa kalvomenetelmän lopputulos ei enää täytä hoitovaatimuksia (2, 5).

Eräässä katsauksessa myös todettiin kalvohoidon lopputuloksen olevan yksinkertaisesti huonompi verrattuna kiinteäkojehoitoon. Yhtä kaikki kalvot eivät kykene siirtämään hampaita yhtä monipuolisesti kuin kiinteät kojeet, joiden avulla esimerkiksi hampaan siirtäminen pystysuorassa linjassa on helpompaa. Myös hampaan juurten liikkeitä on helpompi hallita perinteisellä menetelmällä (2, 3, 4).

Mitä tulee hoidon yksilöllisyyteen, niin luonnollisesti sekä kalvo- että kiinteäkojehoito suunnitellaan kunkin potilaan tarpeen mukaisesti. Kalvohoidossa osallisuuden ja henkilökohtaisuuden tunnetta kuitenkin lisännee mahdollisuus nähdä digitaalinen mallinnos lopputuloksesta.

Kumpi oikomismuoto kannattaa valita?

Suomessa lapset pääsevät tarvittaessa julkisen terveydenhuollon kautta maksuttomaan oikomishoitoon, joka kustannetaan verorahoista. Tällöin hoitava lääkäri valitsee oikomismenetelmän hoidon tarpeen mukaan.

Lähes kaikki muu oikominen tapahtuu yksityisillä asemilla, elleivät kyseessä ole terveyteen vaikuttavat tekijät – tällöin saattaa aikuinenkin päästä oikomishoitoon pienemmin kustannuksin. Useimmiten oikomishoidosta haaveilevan aikuisen tai teini-ikäisen täytyy kuitenkin maksaa hoitonsa itse, jolloin eri menetelmiäkin tulee ehkä tutkittua ja vertailtua.

Tutkimustietoa kaivataan kalvohoidoista edelleen lisää, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että lieviä purentavirheitä korjatessa kalvo-oikominen saattaa olla yhtä hyvä tai joskus jopa parempi vaihtoehto kuin kiinteäkojehoito. Kalvot voivat siis olla hyvä vaihtoehto aikuiselle tai teini-ikäiselle, jonka purennassa on vain pientä korjailtavaa.

Oikomishoidossa ei kannata kiirehtiä lopputuloksen kustannuksella.

Vaikeammissa purentavirheissä perinteiset menetelmät näyttäisivät kuitenkin edelleen olevan toimivampi ratkaisu kalvoihin verrattuna. Kalvot saattavat joskus tuottaa halutun tuloksen nopeastikin, mutta nopeampi hoito ei sinänsä tarkoita, että lopputulos olisi parempi.

Täten ennen hoitomuodon valintaa olisi hyvä hakeutua oikomisen erikoishammaslääkärin eli ortodontin vastaanotolle selvittämään oman purennan tilanne. Jos sekä kalvot että kiinteä koje näyttävät soveltuvan, on valinta kiinni omista mieltymyksistä.

Oikomishoidossa ei kannata kiirehtiä lopputuloksen kustannuksella. Hoitotavasta riippumatta on hyvä varautua siihen, että aikaa ja paneutumista vaaditaan jonkin verran.

Kalvo- ja kiinteäkojehoitoja pohtiessa on myös hyvä ottaa huomioon hoidon hintalappu.

Kosmeettisista syistä hampaansa oikaisevan tulee varautua muutamien tuhansien eurojen laskuun oikomismenetelmästä riippumatta, varsinkin laajemmissa korjaustoimenpiteissä. Sekä kalvo- että kiinteäkojehoito ovat kalliita, mutta hinta riippuu paljon hoidon vaativuudesta ja laajuudesta. Kalvohoito on todennäköisesti jonkin verran kalliimpi kuin vastaava kiinteäkojehoito materiaalien hintaeroista johtuen.

Eriika Raittila

Kirjoittaja opiskelee hammaslääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Uskomusten ja lääketieteellisen tiedon sekamelskassa häntä kiinnostaa erityisesti se, miksi mikäkin väite meihin vetoaa – tai jättää vetoamatta. Pohdinnalta jäävän vapaa-aikansa kirjoittaja kuluttaa Puijolla ulkoillen, kirjalistaansa toivottomasti lyhentäen ja kahta kissaansa nöyrästi palvellen.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA