Homeopatiaa on tutkittu tieteellisin menetelmin varsin paljon. Tutkimusten laatu kuitenkin vaihtelee.

Kallista vettä vai lääkettä – toimiiko homeopatia?

29/11/2021
homeopatiaitsehoitolumevaikutusluontaistuotevaihtoehtohoito

Teksti: Viivi Kajander | Kuva:Cottonbro palvelusta Pexels

Homeopatia jakaa mielipiteet. Mutta mitä sanoo asiasta tutkimus: onko homeopatia varteenotettava vaihtoehto lääketieteelliselle hoidolle?

Homeopatia on jo pitkään haastanut lääketiedettä ja kerännyt oman kannattajakuntansa. Kannattajien kesken homeopatiaa suositellaan moniin eri vaivoihin, pahoinvoinnista posttraumaattiseen stressihäiriöön.

Vaikka homeopatia usein luokitellaan vaihtoehtoiseksi hoidoksi, mikään aivan halpa luonnontuote ei ole kyseessä. Omahomeopaatti.fi- sivustolla 90 minuutin homeopaatin konsultaatio maksaa 120 euroa, seurantakäynti 70 euroa ja valmisteet vielä muutamia kymppejä.

Toisin kuin joskus näkee väitettävän, homeopatiaa on tutkittu tieteellisin menetelmin suhteellisen paljonkin. Eri homeopaattisten valmisteiden toimivuudesta ja tehosta on tehty laajoja katsauksia [1], joissa homeopaattista valmistetta verrataan joko lumelääkkeeseen tai lääketieteelliseen hoitoon kullekin hoidolle ominaisessa oireenkuvassa kuten flunssassa, ihottumassa tai kiputiloissa. 

Mitä tämä tutkimustieto kertoo meille homeopatiasta? Mistä ylipäätään tiedämme, perustuuko lääkkeen tai valmisteen teho ymmärrettyyn ihmisen elimistön toiminnalliseen ilmiöön vai niin sanottuun lumevaikutukseen?

Lievittääkö homeopaattinen hoito vaivoja vai kannattaisiko raha jättää käyttämättä?

Mitä on homeopatia ja mihin homeopaattisen valmisteen mahdollinen teho perustuu?

Homeopatia tarkoittaa 1700-luvulla syntynyttä oppisuuntausta, jonka pyrkimyksenä on hoitaa ihmiselimistön sairauksia homeopaattisilla valmisteilla.

Opin ideologia perustuu kahteen keskeiseen ajatukseen, joiden pohjalta valitaan sopiva homeopaattinen valmiste kuhunkin hoidettavaan oireeseen.

  1. Samanlainen hoitaa samanlaista. Terveellä ihmisellä sairauden oireita aiheuttava valmiste hoitaa samanlaisesta sairaudesta kärsivää. Esimerkiksi kuumeisen myrkytystilan aiheuttavan belladonna-kasvista tehdyn valmisteen ajatellaan parantavan kuumeen.
  2. Mitä potensoidumpi valmiste, sen tehokkaampi se on. Potensointi tarkoittaa homeopaattisen lähtötuotteen järjestelmällistä ravistamista ja laimentamista esimerkiksi veteen tai alkoholiin. Suurin osa homeopaattisista valmisteista on niin laimennettuja, ettei alkuperäistä ainetta ole enää ollenkaan tuotteessa. Hoidon tehoa selitetään sillä, että veden molekyylit ”muistavat”, mitä liuokseen on laitettu ja näin välittävät parantavan vaikutuksen ilman alun perin jopa myrkyllisen lähtöaineen haittavaikutuksia.

Homeopaattisissa valmisteissa mainitaan niiden laimennusaste kirjain- ja numeroyhdistelmin. 30C tarkoittaa, että lähtöainetta on laimennettu yksi tippa sataan tippaan liuotinta kuten vettä ja tämä on toistettu 30 kertaa.

Homeopaattinen valmiste on vettä tai alkoholia imeytettynä yleensä sokeritablettiin.

Tämä tarkoittaa, että laimennoksessa on 0,000000000000000000000000000000000000000000000000000000000001 osaa lähtöainetta yhtä osaa vettä kohti.

Molekyylitasolla homeopaattinen valmiste on siis vettä tai alkoholia imeytettynä yleensä sokeritablettiin. Tuotteessa on joko olemattoman vähän tai ei ollenkaan alkuperäistä lähtötuotetta.

Iso osa lähtötuotteista on luonnosta peräisin olevia kasveja kuten arnikkia, mäkikuismaa tai kamomillaa mutta myös esimerkiksi arsenikkia, joka on myrkyllistä. Suomessa varsinaisia homeopaattisia valmisteita on rekisteröitynä 387, joista kaikki ovat suun kautta tai ulkoisesti annosteltavia.

Suomessa homeopaattisen valmisteen laimennoksen tulee olla turvallinen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laimennos on vähintään 1:10 000 tai suurempi. Valmisteiden turvallisuutta vahtii Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus eli Fimea.

Homeopatian hyötyjä puoltava tutkimus harvoin laadukasta

Valitettavasti homeopatiasta tehdyt tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi huonolaatuisia eli niissä on paljon heikkouksia ja virhelähteitä. 

Tutkimusten keskeisinä ongelmina ovat olleet varsinkin virhelähteiden huono hallinta sekä tutkimusväestöjen pienet koot, mikä syö tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä. Näin useankaan tällaisen huonolaatuisen tutkimuksen massa ei ole tarpeeksi voimakas osoittamaan homeopatian tehoa tai tehottomuutta. 

Lisäksi vaikuttaa julkaisuharha [2], joka tarkoittaa, että vaihtoehtohoitoja puoltavassa lehdessä todennäköisemmin julkaistaan homeopatiaa puoltavaa tutkimusnäyttöä, vaikka aiempi näyttö olisi hataralla pohjalla ja tutkimus huonolaatuista. 

Hyväkin näyttö vaatii uskottavan mekanismin toimivuutensa perustaksi. Sellaista homeopaattisilla valmisteilla ei ole. 

Parhainta näyttöä homeopatian turvallisuudesta, tehosta tai hyödyistä verrattuna lääketieteeseen antavat systemaattiset katsaukset, meta-analyysit ja kootut kansalliset ja kansainväliset terveysjärjestöjen tiivistelmät ja suositukset.

Viimeisimmät laajat katsaukset homeopatiasta ovatkin arvioineet laajasti erilaisten tutkimustyyppien antamaa tietoa homeopatian tehosta.[2] Niiden perusteella homeopatia ei ole lääketieteen tasavertainen haastaja.

Vaikka viime aikoina on julkaistu tutkimusnäyttöä, jossa homeopaattinen valmiste on ollut mahdollisesti tehokkaampi lumelääkkeeseen verrattuna tietyistä terveysongelmista kuten fibromyalgiasta kärsivillä potilailla[1, 4], ei näytön laatu ja määrä ole riittävää puoltamaan homeopatian käyttöä. Useammassa kansallisella tasolla tehdyssä selvityksessä homeopatialle ei ole löytynyt lumevaikutuksesta eroavaa hyötyä. [5, 6, 7, 8, 9]

Homeopatiasta tehtyjen hyvänlaatuisten tutkimusten määrä on siis tällä hetkellä sen verran niukka, ettei homeopatiaa voida suositella lääketieteellisenä hoitona. 

Homeopaattisten valmisteiden teholle ei ole myöskään löytynyt selkeää, ihmisen sairastuvuuteen vaikuttavaa mekanismia, joka olisi mitattavissa. Kun tehdään yhteenvetoa homeopatian tehokkuudesta, on toisin sanoen hyvä muistaa sekin, että hyväkin näyttö vaatii uskottavan mekanismin toimivuutensa perustaksi. Sellaista homeopaattisilla valmisteilla ei ole. 

Yhteenvetona tutkimusnäytön perusteella homeopaattisten valmisteiden teho perustuu vain lumevaikutukseen.

Liittyykö homeopatiaan riskejä tai haittoja?

Mikäli kuluttaja kokee homeopatian lääketiedettä parempana vaihtoehtona, voi syntyä vaaranpaikkoja, jos itseään lääkitsee homeopaattisella valmisteella äkillisissä tai vakavissa terveysongelmissa. Silloin todistetusti tehokas hoito jää antamatta, mikä voi johtaa vakaviin terveysongelmiin.

Tämän lisäksi homeopaattisten valmisteiden sekä konsultaatioiden hinta on myös näkökulma, joka kannattaa ottaa huomioon.

Koska homeopaattisen valmisteen sisältö on pelkkää liuotinta kuten vettä, alkoholia tai sokeria, on valmisteen litrahinta hurjan korkea sen sisältöön nähden. 

 

Mitä vaaditaan, jotta hoitoa voidaan perustella tieteellä?

Lääketieteen alalla valmistuu jatkuvasti valtava määrä uusia tutkimusartikkeleita. Tutkimusten laatu ja luotettavuus vaihtelee hurjasti riippuen tutkimuksen toteutustavasta, virhelähteistä ja niiden hallinnasta. Tutkimusta on siis todella paljon eri tasoista.

Tiede on myöskin kumulatiivinen prosessi. Tämä tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että yksittäinen tutkimus ei muuta tiedeyhteisön kantaa esimerkiksi lääkkeen toimivuudesta.

Siksi emme yleensä voi perustella jonkin hoidon toimivuutta tai toimimattomuutta viittaamalla yksittäiseen tutkimukseen. Tätä kutsutaan kirsikanpoiminnaksi; siinä valitaan itseä miellyttävä ja omia ajatuksia puoltava tutkimus, mutta ei oteta huomioon kaikkea muuta tietomassaa, joka mahdollisesti viittaa aivan eri suuntaan.

Sen sijaan tieteellisen yhteisymmärryksen syntymiseksi tai hoidon hyödyn toteamiseksi tarvitaan monta toistettua tutkimusta, ja niitä voidaan täydentää niin sanotulla meta-analyysillä eli aiheesta tehtyjen tutkimusten yhdistämisellä.

Yksinkertaistetusti tällä tavalla rakentuvat esimerkiksi kansalliset terveyssuositukset: valtavan, mahdollisimman laadukkaan eri tutkimuksista koostuvan aineiston pohjalta. 

Asiaa mutkistaa lisäksi se, että ei ole olemassa täydellistä tutkimusta; toisin sanoen mikään tutkimus ei kuvaa todellisuutta täysin tarkasti.

Voimme kuvitella tutkimusta kamerana: mitä parempi tutkimus, sen tarkemman kuvan se piirtää todellisuudesta. Erilaiset virhelähteet tutkimuksessa taas saavat kuvan näyttämään epätarkalta tai vääristyneeltä. Virhelähteitä on aina, mutta niitä on tärkeää hallita, jotta pääsisimme tutkimustuloksissa mahdollisimman lähelle todellisuutta.  

Satunnaisvirhe on tutkimuksen piirre, joka saa kameran kuvan näyttämään sumealta tai pikselöityneeltä. Satunnaisvirhe voi olla esimerkiksi mittalaitteiston kuten verenpainemittarin lukeman satunnainen epätarkkuus. Jos tutkimuksen väestö on suuri, satunnaiset epätarkkuudet tasoittuvat.

Systemaattinen virhe eli harha tekee sen sijaan kameran kuvasta vääristyneen: kohteen mittasuhteet ovat erilaiset kuin todellisuudessa. 

Tällaista harhaa on esimerkiksi sekoittuneisuus. Jos vaikka tutkimme lihavuuden vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin ja muodostamme tutkimus- ja verrokkiryhmän, jossa tutkimusryhmän jäsenistä suurempi osa on miehiä kuin verrokkiryhmässä (miessukupuoli on tunnettu riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille), antaa tutkimus mahdollisesti vahvemman tuloksen kuin mitä todellisuus oikeasti on.

Harhaa voidaan hallita esimerkiksi satunnaistamisella, eli tutkimusväestö jaetaan satunnaisesti tutkimus- ja verrokkiryhmään. Myös sokkouttaminen on yleinen keino, eli tutkimukseen osallistuja ja parhaassa tapauksessa tutkijatkaan eivät tiedä, ketkä kuuluvat mihinkin ryhmään.

 

Kirjalliset lähteet

  1. Mathie RT, Lloyd SM, Legg LA, et al. Randomised placebo-controlled trials of individualised homeopathic treatment: Systematic review and meta-analysis. 
  2. Effectiveness of homeopathy for clinical conditions: Evaluation of the evidence overview report prepared for the NHMRC homeopathy working committee
  3. Shang A, Huwiler-Muntener K, Nartey L, et al. Are the clinical effects of homoeopathy placebo effects? comparative study of placebo-controlled trials of homoeopathy and allopathy. Lancet. 2002;366(9487):726-732. doi: S0140-6736(05)67177-2
  4. Davidson JRT, Crawford C, Ives JA, Jonas WB (2011) Homeopathic treatments in psychiatry: A systematic review of randomized placebo-controlled studies. J Clin Psychiatry 72(6):795-805.

Loput lähteet linkitetty suoraan tekstiin.



Viivi Kajander

Kirjoittaja on kolmannen vuoden medisiinari Tampereelta, jota omalla alallaan kiehtoo tällä hetkellä lääketieteen filosofian aihepiirit. Opiskelun ja sosiaalisen elämän ulkopuolella aikaa kuluu luonnossa tai kuvataideharrastusten parissa.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

1 ajatus aiheesta “Kallista vettä vai lääkettä – toimiiko homeopatia?”

  1. Raine Sihvonen

    Laimennoksesta seuraa mahtavia asioita. Homeopaattisia ”lääkkeitä” on käytetty vuosia ja jokaista tällaista lääkettä on laimennettu tuhansilla litroilla vettä. Tämän seurfauksena kaikki maailman vesi on muuttunut homeopaattiseksi lääkkeeksi. Aina, kun juot esim. olutta, se ”sisältää” kaikkia erilaisiin vaivoihin tehtyä homeopaattista lääkkeitä. Terveydeksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Lue myös

artikkeli

Voiko kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitaa gluteenittomalla ruokavaliolla?  18/11/2021

artikkeli

Silmänpaineiden mittaaminen silmien terveystarkastuksessa ei ehkäise näkövammaisuutta 25/10/2021

Ehdota meille aihetta

Oletko törmännyt terveysväitteisiin, joiden todenperäisyys jäi vaivaamaan mieltäsi? Lähetä kysymyksesi meille! Valitsemme artikkeleiksi aiheita myös lukijoiden kysymysten joukosta.

Seuraa meitä somessa

Tämän sivuston suunnittelusta ja tuotannosta vastasi Kansanvalistusseura (2019). Sivuston artikkelien tuotantoon on saatu rahoitusta lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Graafinen suunnittelu: Sanna Lehti, tekninen toteutus Big Vision