Yhdessä tavallisessa rokoteannoksessa on alumiinia yhtä paljon kuin kahdessa suklaalevyssä tai viidessä kupissa yrttiteetä. Kuvitus: Jonna Anttila

Altistaako alumiini autismille?

31/05/2019
alumiiniravitsemusrokotteet

Tämä artikkeli tuotettiin Kansanvalistusseuran Medialukutaitoa terveydestä -projektissa. Projektiin saatiin rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksesta medialukutaidon edistämiseen.

Teksti: Heta Lukjanow & Joni Tilli

Yksi syy rokotevastaisuuteen on rokotteiden apuaineena käytetty alumiini, jonka on jopa väitetty aiheuttavan autismia. Tutkimukset kuitenkin osoittavat alumiinin turvalliseksi.

Ilman rokotteita moni vakava tauti, kuten isorokko tai sikotauti, riehuisi yhä keskuudessamme. Taudit aiheuttaisivat ihmisille kärsimystä ja vaarallisia liitännäistauteja, joiden hoito vaatisi sairaalapäiviä ja tuottaisi kustannuksia yhteiskunnalle.

Rokotteiden teho perustuu immunogeeniin, ainesosaan, joka synnyttää suojan tartuntataudeilta. Tavallisesti se on heikennetty taudinaiheuttaja tai sen osa. Rokotteiden tehoa, koostumusta ja säilyvyyttä parannetaan apuaineilla eli adjuvanteilla.

Apuaineita tarvitaan lisäämään rokotteen täsmätehoa erityisesti silloin, kun se sisältää heikennetyn taudinaiheuttajan sijaan pelkästään jonkin taudinaiheuttajan osan. Rokotevaste syntyy kohdesoluissa. Vasteen syntyä edistää se, että apuainemolekyyli muokkaa taudinaiheuttajien osien rakennetta.

Alumiini rokotteissa

Alumiini on yleinen ja monikäyttöinen metalli, mutta ihmiskehossa sille ei ole käyttöä. Jos alumiinia päätyy elimistöön ravinnossa ja rokotteissa, se poistuu munuaisten erittämänä virtsaan.

Rokotteissa alumiinin on havaittu voimistavan rokotevastetta eli immunisaatiota ja pidentävän suojatehon kestoa. Sen ansiosta varsinaisia taudinaiheuttajan osia tarvitaan vähemmän. Alumiinin käytöstä rokotteissa on kokemusta 1920-luvulta lähtien.

Rokotteiden sisältämän alumiinin vaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa alumiinin ei ole todettu aiheuttavan ihmiselle haittoja, eikä sen yhteyttä esimerkiksi autismiin ole löydetty. Jos rokotettava on aiemmin herkistynyt alumiinille, rokote saattaa aiheuttaa joitakin ohimeneviä sivuvaikutuksia, kuten allergisen reaktion. Monissa tutkimuksissa on todettu, että alumiinin käyttö rokotteiden apuaineena on turvallista myös lapsilla.

Alumiinin haitallisuudesta on raportoitu joissakin artikkeleissa, jotka ovat kuitenkin tarkemmassa tarkastelussa osoittautuneet epäluotettaviksi.

Ruoasta saa enemmän alumiinia kuin rokotteista

Saantisuosituksen ylittävinä määrinä alumiini ei ole hyväksi terveydelle. Esimerkiksi ruoasta saa kuitenkin alumiinia paljon suurempia määriä kuin rokotteista. Ravinnossa merkittävimpiä alumiinin lähteitä ovat viljat ja vihannekset.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on arvioinut, että turvallinen viikkoannos alumiinia on milligramma painokiloa kohti. Siten 60-kiloiselle ihmiselle vaaraton annos on 60 milligrammaa viikossa.

Ihminen saa ruoasta 0,2-1,5 milligrammaa alumiinia painokiloa kohti viikossa. Se tarkoittaa 60-kiloisella ihmisellä jopa 90 milligrammaa viikossa.

Ruuansulatuskanavan kautta saadusta alumiinista elimistöön imeytyy tutkimusten mukaan vain noin prosentin verran.

Influenssarokote vai levy suklaata?

Rokotteiden sisältämän alumiinin turvallisuuslaskelmissa oletetaan, että kaikki alumiini vapautuu hiljalleen verenkiertoon. Rokotteesta saatavan alumiinin määrä on kuitenkin vain murto-osa ravinnosta saatavasta, vaikka rokotealumiini päätyy suoraan kehoon kulkematta ruuansulatuskanavan läpi.

Yksi rokoteannos sisältää tyypillisesti 0,2-0,8 milligrammaa alumiinia. Suurin sallittu rokotteesta saatava annos on 1,25 milligrammaa.

Läheskään kaikki rokotteet, kuten kausi-influenssarokotteet ja uusi vesirokkorokote, eivät sisällä lainkaan alumiinia. Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat MPR-rokotteet eivät sisällä sen paremmin alumiinia kuin muitakaan apuaineita.

Vaikka kaikki rokoteannoksen sisältämä alumiini imeytyisikin pistokohdasta verenkiertoon, se vastaisi vain kahden suklaalevyn tai viiden yrttiteekupin sisältämää alumiinimäärää.

Cochrane-tutkimusverkosto julkaisi vuonna 2018 systemaattisen katsauksen, jossa tutkittiin kolmen HPV- eli papilloomavirusrokotteen tehoa kohdunkaulan syöpää vastaan ja selvitettiin rokotteiden haittavaikutuksia. Tutkituista rokotteista kahdessa käytettiin tehosteaineena alumiinia. Katsauksessa analysoitiin 26 eri tutkimusta, joihin osallistui 73 428 naista. Seuranta-aika oli kuudesta kuukaudesta seitsemään vuoteen.

Tulosten mukaan rokotteet suojaavat tehokkaasti murrosikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia kohdunkaulan syövän esiasteilta, eivätkä ne aiheuttaneet vakavia haittoja.

Sosiaalisessa mediassa törmää tutkimuksiin, joissa pyritään todistamaan rokotteet vaarallisiksi. Eräällä rokotusten haittoihin keskittyneellä verkkosivulla on jaettu lista peräti 50 rokotteiden haitallisuudesta raportoivasta tutkimuksesta.

Useiden sivustolle koottujen tutkimusartikkeleiden päätelmissä tai jopa ensisivuilla kuitenkin todetaan, että rokotteen ja haittavaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ole tutkimuksilla pystytty todentamaan. Jotkin kokeet on tehty rotilla tai niin suurilla alumiiniannoksilla, että niistä on mahdotonta päätellä ihmisille tarkoitettujen rokotteiden haittoja.

Määrä tekee myrkyn

Lääketieteessä hyödynnetään toksikologiaa eli oppia, joka tutkii vieraiden aineiden vaikutusta eliöihin. Toksikologian isänä pidetään sveitsiläissyntyistä, 1400–1500-lukujen taitteessa elänyttä alkemistia Paracelcusta.

Häntä syytettiin aikanaan potilaiden myrkyttämisestä elohopealla, jolla hän hoiti kuppaa. Paracelcus totesi: ”Mikä muka ei ole myrkkyä: kaikki aineet ovat myrkyllisiä eikä mistään puutu myrkkyä. Vasta annos ratkaisee, ettei kyseessä ole myrkky.”

Hän viittasi siihen, että turvallisinakin pidetyt aineet ovat myrkyllisiä riittävän suurina annoksina. Määrä tekee myrkyn.

Vaikka kanelissa on myrkyllistä kumariinia, sitä voi turvallisin mielin sirotella riisipuuroon. Vaikka omenien siemenissä on vaarallista syanidia, ne ovat terveellisiä. Vaikka rokotteissa käytetään pieniä määriä hermomyrkkynäkin tunnettua alumiinia, niillä voidaan saavuttaa mittavia kansanterveydellisiä hyötyjä.

Rokotteista saatavan alumiinin määrä on häviävän pieni verrattuna ravinnosta saatuun alumiiniin, eikä siten vaaraksi terveydelle.



Heta Lukjanow

Kirjoittaja on 5. vuosikurssin lääketieteen opiskelija, joka haluaa oppia kirjoittamaan tieteestä selkeästi ja osallistua terveyskeskusteluun. Hän harrastaa innokkaasti joogaa ja tykkää kokata kasvisruokaa.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

Joni Tilli

Kirjoittaja on toisen vuosikurssin lääketieteen opiskelija, jota kiinnostaa viestintä ja vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa. Lähellä hänen sydäntään ovat ystävät, musiikki ja juokseminen.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA

4 ajatusta aiheesta “Altistaako alumiini autismille?”

  1. En ota kantaa alumiinin mahdollisiin haittoihin, mutta miten relevanttia on verrata suoraan suoneen pistettyä alumiinia suoliston kautta kulkeutuvaan?

    1. No ei tietenkään relevanttia, eikä sellaista vertailua tuossa tehdäkään. Rokotteita ei pistetä suoneen vaan lihakseen tai ihon alle.

  2. Niellyllä organiisella ja vesiliukoisella alumiinilla (AlCI3 tai alumiini laktaatti) alumiinilla tehdyt tutkimukset ovat epärelevantteja pääteltäessä lihakseen injektoidun rokotealumiinin (AlOH tai AlPO nanopartikkelien) turvallisia annostuksia. (http://vaccinepapers.org/the-foundation-for-al-adjuvant-safety-is-false/)

    ”Jos alumiinia päätyy elimistöön ravinnossa ja rokotteissa, se poistuu munuaisten erittämänä virtsaan.” Ruuansulatuskanavaan päätyvä orgaaninen alumiini käyttäytyy näin. Rokotealumiini on eri asia. 94,4% alumiinihydroksidistä ja 78% alumiini fosfaatista säilyy kehossa kaniineilla tehdyssä kokeessa vielä 28 päivää rokottamisen jälkeen (Flarend 1997). Rokotteen alumiiniadjuvantti nanohiukkaset on kuvattu 21vrk:n, 180 vrk:n ja 360 vrk:n jälkeen hiiren aivoissa ja pernassa (Khan 2013). Rokotteessa oleva alumiini ei liukene nopeasti eikä pysy pistosalueella. 200mcg/Kg (3x66mcg/kg) lihakseen rokotettu alumiiniadjuvantti aiheutti 50-kertaisen lisäyksen aivojen alumiinipitoisuudessa kuuden kuukauden jälkeen (Crepeaux 2017). Rokotteen alumiini kulkeutuu aivoihin ja pysyy siellä hyvin kauan. Vargas raportoi jo vuonna 2005 autistien kroonisesta aivotulehduksesta. Aivokuume tai aivojen tulehdustila saattaa aiheuttaa autismia, aivovauriota (kuten epilepsia) and muita neurologisia häiriöitä kuten skitsofreniaa. Rokotteen alumiini hiukkaset kulkeutuvat aivoihin makrofaagien kuljettamina. Aivojen sisässä alumiini aiheuttaa tulehduksen, joka vetää puoleensa uusia makrofaageja, joiden sisällä on alumiinia. Tuloksena on krooninen tulehduskierre ja alumiinin lisääntyvä kertyminen aivoihin. (PMID 26265215)

    Aivot ovat äärimmäisen herkkiä alumiinille. 10-100 nanomoolin kertymät saattavat aiheuttaa aivokudoksen tulehdusta(Aleksandrov). 10 nanomoolia on 270 nano-grammaa alumiinia yhtä litraa kohti. (nano=1 miljardisosa=10pot-9). 100 nanomoolia alumiinia aiheuttaa tulehdusta ihmisen neuroneissa (Lukiw).

    ”Alumiinin käytöstä rokotteissa on kokemusta 1920-luvulta lähtien.” Alumiinisuolojen turvallisuutta ei voida päätellä siitä kuinka kauan niitä on käytetty rokotteissa ja esimerkiksi HPV-rokotteen sisältämät nanokoon alumiinisuolat poikkeavat merkittävästi aiemmin käytössä olleesta rokotealumiinista. Cervarix HPV-rokotteen alumiiniadjuvantti AS04 on uudentyyppinen nanokoon adjuvantti (PMID19864596). Jos halutaan selvittää alumiinin (tai minkä tahansa muun metallin) toksisuutta ihmiselle tarvitaan kokeellisia tutkimuksia, jotka noudattavat tieteen perusperiaatteita. Viimeaikaiset rokotealumiinia koskevat lääketeollisuudesta riippumattomat tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti sen vaarallisuuden ihmiselle (Dr. Romain Gherardi, Dr. Guillemette Crepeaux, Dr Christopher Exley ja Dr. Chris Shaw).
    ”Rokotteiden sisältämän alumiinin vaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa alumiinin ei ole todettu aiheuttavan ihmiselle haittoja, eikä sen yhteyttä esimerkiksi autismiin ole löydetty.” Alumiini on neurotoksiini ja sen vaarallisuudesta ei ole epäselvyyttä. PMID 23609067, PMID 21568886, PMID 22099159, PMC 3513682, PMID 22235057, PMC 3623726, PMID 25506338, PMID20882368, PMID19004564, PMID 18281624, PMID11335699, PMID11522584, PMID 3616851, PMID29221615, PMID25349607, PMC 2819810, PMID17114826, PMC 4246686.
    Rokotevalmistajien tutkimukset liittyen ASD:hen (AutismSpectrumDisorder/autismikirjo) koskevat pelkästään yhtä apuainetta (elohopeaa) ja yhtä rokotetta (MMR). Rokotevalmistajien tutkimukset liittyen tutkimusasetelmiin, seurantaan ja verrokkeihin eivät täytä tieteellistä integriteettiä. Valmistajien kliiniset tutkimukset rikkovat säännönmukaisesti Helsingin deklaraatiota – verrokina käytetään placebon sijasta toista rokotetta (PMC3505292) . Seuranta-aika on naurettavan lyhyt , muutamista päivistä viikkoihin. Mitä tulee kontrolloimattomiin epidemilogisiin tutkimuksiin ne sisältävät havaintoharhan (HUB) sekä suhteellisen riskinaleneman (absoluuttisen sijasta) joka tekee niistä epäluotettavia. MMR-tutkimuksissa ”Rokottamaton verrokkiryhmä” on saanut kaikki muut rokotteet paitsi MMR-rokotteen. Ne lapset jotka sairastuvat MMR-rokotetta edeltävistä rokotteista eivät todennäköisesti saa myöhemmin annettavaa MMR-rokotetta ja sijoitetaan ”rokottamattomien” verrokkiryhmään. Tuloksena että kahden ryhmän sairastuvuudessa ei ole tilastollisesti merkittävää eroa. ASD:n, IDDM, Crohnin taudin, kroonisten tulehduksellisten ja neurologisien autoimmuunisairauksien yhteyden selvittäminen rokottamiseen epidemilogisesti edellyttää että verrokkiryhmää ei ole rokotettu.
    Ensephaliitti (aivokuume) haittaoireena on mainittu rokotteiden tuoteyhteenvedossa ja Yhdysvaltalainen lastenneurologi ja Omnibus oikeudenkäynnin asiantuntija Dr Andrew Zimmerman on antanut valaehtoisen todistuksen että mitokondriosairautta sairastavilla lapsilla rokote ((MMR (PMID 9481001)) saattaa laukaista autismin (krooninen aivotulehdus/ensephaliitti) . ”in a subset of children, vaccine-induced fever and immune stimulation did cause regressive brain disease with features of autism spectrum disorder” (https://sharylattkisson.com/2019/01/dr-andrew-zimmermans-full-affidavit-on-alleged-link-between-vaccines-and-autism-that-u-s-govt-covered-up/). Alumiinihiutaleiden kulkeuma rokotteen pistoskohdasta aivoihin on kiistämätön tieteellinen tosiasia. Makrofaagit ”syövät” alumiinihiukkaset, makrofaagit läpäisevät aivoveriesteen ja kuljettavat alumiini nanohiukkaset aivoihin. Kaikki vaiheet ovat toistuvasti kokeellisesti osoitettu ja todistettu. Alumiinin aiheuttamasta tulehduksesta aivoissa tulee koko ajan uutta tutkimusta. (PMC4717322)
    Suomessa, samoinkuin Japanissa (Terada) ja Englannissa ASD:n esiintyneisyyden kasvu ajoittuu MMR rokotteen aloittamiseen, joka Suomessa tapahtui 1982. Alumiinia sisältävän HiB rokotteen lisäystä seurasi 800% hyppäys ASD:n esiintyneisyydessä (Gissler) ja piikki alle 4-vuotiaiden sairastuvuudessa ykköstyypin diabetekseen (Classen) ja suomalaislasten maailman ykköstila IDDM:n esiintyvyydessä.
    ”Määrä tekee myrkyn.” Crepeauxin 2017 suorittamassa tutkimuksessa on tutkittu alumiiniadjuvantin vaikutusta hiiriin 200, 400 ja 800 mcg/kg pitoisuuksilla injektoituna lihakseen (mcg=microgramma, mcg/Kg=mikrogramma per kilo eläimen painosta. Poiketen teollisuuden rahoittamista tutkimuksista verrokkiryhmä on saanut vesi-saliini liuosta – toisen (alumiinia sisältävän) rokotteen sijasta. Tässä tutkimuksessa käytettiin AlOH:ta (tuotenimi Alhydrogel) yleisintä käytössä olevaa rokotteen tehosteainetta eli adjuvanttia. Se on jäykkäkouristus-, HepA-, HepB-, pneumokokki-, meningokki- ja anthraxrokotteissa (pernarutto). Mielenkiintoinen asia tutkimuksessa oli se että 400 ja 800 mcg/kg annostus ei tuottanut tilastollisesti merkittävää vaikutusta, mutta 200mcg/kg tuotti. Suuremman annostuksen pienempi toksisuus näyttäisi olevan seurausta annostuksesta riippuvaisen inflammaation voimakkuudesta pistospaikassa. Korkeammat pitoisuudet tuottivat voimakkaan tulehdusreaktion pistospaikalla, muodostaen granuloomia (a tumor consisting of a mass of granular tissue that sometimes results from infection or injury). Granuloomat ovat kehon tapa eristää vahingoittunut kudos ja estää viruksen tai infektion leviäminen. Granuloomat oletettavasti estivät alumiini hiukkasten leviämisen pistospaikalta. Tämä selittäisi miksi 200mcg/kg vaikutti aivoihin ja käyttäytymiseen kun korkeampi annostus ei sitä tehnyt.

  3. Cochrane tutkimusverkoston perustaja Peter Gotzsche kommentoi Heta Lukjanow’in ja Joni Tillin referoimaa, 2018 julkistettua Cochrane-HPV-tutkimusta ”Prophylactic vaccination against human papillomaviruses to prevent cervical cancer and its precursors” BritishMedicalJournal-lehdessä otsikolla: ”The Cochrane HPV vaccine review was incomplete and ignored important evidence of bias.” (https://ebm.bmj.com/content/23/5/165)

    Lähes puolet koontitutkimuksista ja puolet tutkimustapauksista oli jätetty käsittelemättä, tutkimusasetelmat oli laadittu tarkoitushakuisesti ja sisälsivät otantaharhan. Kaikissa 26:ssa tutkimuksesta placebo oli korvattu alumiini adjuvantilla (Al[OH]3 , AAHS) tai alumiiniadjuvantillisella hepatiitti rokotteella, mikä ei kuitenkaan estänyt tutkimuksen tekijöitä kutsumasta verrokkiryhmän rokotetta placeboksi. Sulkemalla riskiryhmät pois kliinisisissä kokeissa mutta rokottamalla ne todellisessa elämässä valmistaja peitti näissä tutkimuksissa HPV-rokotteen todellisten odotettavissa olevien haittaoireiden määrän. Tutkimusryhmissä tapahtuneet HPV-rokotettujen sairastumiset kohdunkaulansyöpään jätettiin kokonaan kirjaamatta. Tutkimuksen tekijät päättelivät että vakavien haittaoireiden määrä ”suurella todennäköisyydellä” oli sama HPV-rokotetuilla ja verrokkiryhmällä. Tekijöiltä jäi kertomatta että 21 441 naiselta 14 vrk:n jälkeen HPV-rokottamisesta tapahtuneet haittaoireet jätettiin kokonaan kirjaamatta. Tutkimuksen tekijät jättivät kertomatta mitä vakavat haittaoireet olivat ja mitkä niistä olivat yleisempiä rokotettujen ryhmässä. WHO:n Vigibasen haittailmoitusrekisteristä löytyy tällä hetkellä 750 kirjattua POTS haittaa liittyen HPV-Cervarix rokotteeseen (www.vigiaccess.org). Tutkimuksen tekijät eivät tutkineet sisälsivätkö haittaoireet POTS tai CRPS diagnosointeja sen sijaan he siteerasivat Euroopan lääkevirastoa (EMA), joka kertoo että kausaalisuhdetta POTSin tai CRPS:n ja HPV-rokotteen välillä ei pystytä todentamaan. EMA:n arvio puolestaan perustui rokotevalmistajien omiin tarkentamattomiin kokeisiin,joista puolet kokeista jätettiin huomioimatta. Tanskan 26 POTS tapauksesta vain kolme löytyy rokotevalmistaja Sanofi-Pasteur-MSD’in hauissa. Jokainen erillinen tutkimus on teollisuuden rahoittama, vaikka koontitutkimuksen tekijät kertovat muuta. Suurella osalla 14:sta tutkimuksen tekijästä on suoria sidonnaisuuksia rokoteteollisuuteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Lue myös

artikkeli

Tulisiko HPV-rokote antaa myös pojille? 03/06/2019

Papilloomavirus- eli HPV-infektion yhteys kohdunkaulan syöpään havaittiin 1900-luvun loppupuolella, ja vuonna 2008 Harald zur Hausenille myönnettiin Nobel-palkinto HPV-infektion ja kohdunkaulansyövän…

artikkeli

Ovatko Pandemrix-rokotteen haitat sen hyötyjä suuremmat? 10/05/2019

Vuosina 2009-2010 lähes kolme miljoonaa suomalaista sai Pandemrix-rokotteen sikainfluenssapandemian ehkäisemiseksi. Rokotusten jälkeen kuitenkin todettiin, että Pandemrix lisäsi narkolepsiaan sairastumisen riskiä…

Ehdota meille aihetta

Oletko törmännyt terveysväitteisiin, joiden todenperäisyys jäi vaivaamaan mieltäsi? Lähetä kysymyksesi meille! Valitsemme artikkeleiksi aiheita myös lukijoiden kysymysten joukosta.

Seuraa meitä somessa

Tämän sivuston suunnittelusta ja tuotannosta vastasi Kansanvalistusseura (2019). Sivuston artikkelien tuotantoon on saatu rahoitusta lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Graafinen suunnittelu: Sanna Lehti, tekninen toteutus Big Vision